Minä sain eilen olla Emännän mukana töissä! Jo viime keväänä saatiin olla yhtenä päivänä mukana ja kävi ilmi, että Emännän työnä on kävellä nuorten ihmisten kanssa (Lämpöinen tallustelupäivä). Eilinen vahvisti olettamusta.
Tällä kertaa käveltiin 14 kilometriä metsässä. Minua tarvittiin varmaankin suunnistamaan ja suojelemaan ihmisiä metsän vaaroilta. Minä johdin joukkoa ja 90 nuorta seurasi perässä.
Ehkä täälläkin on joskus ollut puhetta minun tavastani kohdata uudet tilanteet ja ihmiset ja reagoida niihin. Eli haukkuen. Haukun, kun saavun paikalle. Haukun, kun näen uuden koiran tai ihmisen. Ja niin edelleen. Siksi saatattekin yllättyä, kun kerron, että eilisen työpäivän aikana en muistanut haukkua kertaakaan! Koulun pihalla oli tuttuja ihmisiä, joiden luokse suunnistin ensin ja kun siinä ympärillä sitten oli paljon uusiakin ihmisiä, niin en huomannut haukkua heille ollenkaan. Lähtöä odottelin rauhallisesti Emännän vieressä istuen ja matkaan lähdin hiljaa. Matkan varrella ei ollut mitään haukuttavaa ja siinä vaiheessa ihmiset olivatkin jo tuttuja minulle, joten evästauon aikaan yritin kerjätä kaikilta eikä kenenkään silittely ja taputtelu haitannut. Kun taas lähdettiin liikkeelle, yritin tarkistaa, että kaikki ovat mukana. (Siinä meinasi vähän flexi sotkeentua, kun Emäntä kulki edellä ja minä yritin hidastella jonon vierellä.)
Illalla mentiin taas esittäytymään mätsäreihin, kun oli kerrankin tässä lähistöllä. Ne olivat aika pitkälti sunnuntain toisinto.
Paitsi minä sain punaisen nauhan!
No joo sinä sait punaisen nauhan, mutta muuten meitä kiitettiin lopuksi taas osallistumisesta ensimmäisten joukossa.
Ennen mätsärin alkua minä harjoittelin pöydällä seisomista pariin otteeseen. Jännä uutuus oli, että Emäntä oli ottanut frisbeen mukaan. Siinäpä olikin pähkinä, kun toisaalta piti pelätä pöydällä seisomista, mutta toisaalta frisbeellä leikkiminen ilahduttaa ja riehaannuttaa. Ehkä harjoituksesta oli vähän hyötyä, kun kerran punaisen nauhan sain.
Minusta oli niin jännittävää olla koirien ilmoilla, etten meinannut pysyä nahoissani. En nähnyt enkä kuullut muuta kuin nakkipalan Emännän kädessä. Mielenkiintoista oli, että kehässä kävelemiseen ja paikallaan seisomiseen oli mahdotonta keskittyä, mutta kun kehän laidalla tehtiin rallytokoharjoituksia kontaktin parantamiseksi ja ajan kuluksi, niin niihin keskittyminen onnistui mainiosti, vaikka paikalla oli paljon muita koiria ja ihmisiä!
 |
| Anteeksi, mutta tämä näytteleminen ei oikein kiinnosta. Voidaanko harrastaa jotain muuta? |
Oho, onpa siinä suuri vastuu kun noin isoa joukkoa suojelee ja tosi pitkä lenkkki. Hyvin hoidettu !
VastaaPoistaSitähän nuo rotua tuntemattomat ihmiset aina kyselevät, että jaksaako mäyräkoira kävellä, kun on niin lyhyet jalat, mutta tähän mennessä on aina jaksanut! Olihan tuossa porukasta huolehtimisesta oma huolensa, varsinkin kun en saanut olla irti, että olisin kunnolla päässyt jokaisen kunnon tarkistamaan välillä, mutta hyvin pärjättiin loppuun asti. :)
PoistaOnnee hienosti johetusta mehtäreessusta! Ovat suanna turvallisella mielellä sielä kulukee ku on reetin tarkistaja kulukenna eiltä. Vuan mahoton sakki on sulla sielä kyllä paemennettavana ollunna! On siinä tarkkana pitännä olla :)
VastaaPoistaOnnee siitäe punasesta naahasta, hieno homma! Kyllä ootta hienoja kaverija kumpanennii. Mahtaa olla Mestarit ylypeitä teestä!
Mestarit on meistä niin ylpeitä, kuin vain mäyräkoirasta voi olla eli poskettoman ylpeitä, ainakin silloin milloin ei tarvitse silmiään päästä hävetä meidän käytöstä. :D Mäyräkoirahan ehtii saman minuutikin aikana jo olemaan piru ja enkeli. :)
PoistaTeillä menestys ja kunniankeruu vain jatkuu ja jatkuu. Ihan mahtavia olette molemmat! Palvelijatar aina teidän tekemisiänne lukiessa tuntee syyllisyyttä, kun jätti meikäläisen koulutuksen sikseen. Minä lohdutan "Älä sure, kaikki ymmärtää ettei kampakeraamiselta ajalta kotoisin oleva vanhus jaksa mäyräkoiraa kouluttaa." Se selvästi tuosta piristyy ja alkaa niin terveesti punoittaa.
VastaaPoistaNo vaatimatonta tuo on meidänkin menestys oikeiden harrastajien rinnalla. Mutta hauska aina jotain pientä puuhastella. Mäyräkoiran kouluttaminen kieltämättä vaatii ehkä vähän enemmän tahdon voimaa, kuin keskivertokoiran kouluttaminen. Emännän salaisuus on aikakauslehdet ja korvatulpat. Pentuna ei huomiota herunut millään vikinätempulla. Aikakauslehti vangitsi Emännän huomion vaikka olisi tehnyt mieli hyssytellä pentua ja korvatulpat peittivät pahimman ulinan. Kun huomiota sai vain rauhallisella, kuuliaisella käytöksellä, niin sillä tavalla kannatti aina toimia. :)
PoistaTeil oli taas monipualista menoo ja meininkiä. Mitä sä teet kaikilla voittopruseteilla? Onks teil jo oma palkintokaappi tai vallan huane! Onnee ja menestystä jatkossakin. Joo.
VastaaPoistaPalkinnot on vielä mahtunu keittiön seinällä olevalle hyllylle. :D
Poista