Kaikenkokoisia mäykkyherroja

Minä kävin Emännän kanssa viikonloppureissussa. Vierailtiin kahden mäykyn ja heidän emäntänsä luona.

Emäntä hei, mitä pikkujätkiä nämä ovat? Mikseivät ne leiki kanssani?

Freddie ja Urho ovat aikamiehiä, vaikka näyttävätkin rinnallani pieniltä kuin pennut.

Punainen Urho on meistä vanhin, 5 vuotta, ja kääpiömäyräkoira. Musta Freddie on 4 ja kaniinimäyräkoira. Ja minä olen sitten minä, normaalikokoinen ja 2 vuotta.

Lauantaina käytiin kävelyllä ja nähtiin matkalla vaaleanpunainen, virkattu talo! Siinä riittii Emännälle ihmettelemistä.

Tuolla se on aidan takana. Onpa omituinen... Entä jos joku koira keksisi ruveta repimään sitä nurkasta? Mennäänkö Emäntä katsomaan vähän lähempää?

Talo pysyi paikallaan ja sen sai helposti vangittua kuvaksi yhdellä laukaisulla. Meidän sielujen vangitseminen kuvausapparaattiin vaati vähän useampia sarjatulia ja silti ei oltu koskaan kaikki yhtä aikaa paikallaan. Freddietä vähän pelotti julkisella paikalla käpsyttely. Urho rakasti kaikkea ja kaikkia niin intensiivisesti, ettei ehtinyt jäädä yhteen kohtaan osoittamaan rakkauttaan kovin pitkäksi aikaa ja minä olin muuten vain pyörällä päästäni uudessa paikassa uusien kavereiden kanssa.

Seuraavaan kuvaan voisi keksiä niin lukemattomasti kuvatekstejä, että on mahdotonta tyytyä vain yhteen!

Ihan hyvin meillä meni poikien kanssa. Kun emännät katosivat illalla omille teilleen, jäimme viettämään iltaa yhdessä äijien kanssa ja yöllä nukuin oman sänkyni sijaan toisessa poikien sängyistä. He kun mahtuivat kätevästi yhdessä toiseen. Ulkona kuljettiin sulassa sovussa rinnakkain, mutta leikkimään nämä kaverit eivät suostuneet kanssani, vaikka kuinka osoitin kaikki kohteliaimmat leikkiinkutsuni.

Hyvä on Freddie-herra! Ei ole pakko leikkiä. Minä vain ajattelin, että tässä aikamme kuluksi, kun emäntiä ei kuulu eikä näy.

Ethän ole enää vihainen? Haukutaanko sen sijaan pyykkikoneen linkoukselle? Minä aloitan, niin tulkaa te kolmannella mukaan: hau Hau HAU!

Urho on kuin pienoismalli Lucy-neidistä

ja Freddie kuin pienoismalli minusta. Tai sitten me olemme heidän suurennoksensa.

Sunnuntaina kävin myös ohimennen näyttelyssä. Matkalla näyttelyyn Emäntä näki tien varressa jo kauempaa, kuinka jotain koiraa vedettiin hihnassa väkisin lenkille. Röhönauruhan siinä pääsi, kun kohdalla kävi ilmi, että karkeakarvaista mäyräkoiraahan siinä ulkoilutettiin. 

No näyttelystä sen verran, että olin ensimmäistä kertaa käyttöluokassa, tulin uroksista toiseksi ja sain vara-sertin. Emäntä oli hyvillään, minä en ole ihan varma, onko tämä suunta, johon haluan jatkaa. Vaikuttaa siltä, että saatan joutua näyttelyihin vielä jokusen kerran tällä menolla.

ERI SA KÄK2 PU2 VASERT