torstai 31. maaliskuuta 2016

Maaliskuun viimeinen päivä


Keskiviikkoaamuna oli aurinkoista ja pikku pakkanen ja pyörätiet juuri parahultaisesti kuivia, joten oli hyvä kipitellä kylillä aamulenkillä. Nähtiinpä jopa tällainen yksinäinen joutsen, joka hengaili telkkäpariskunnan kanssa. Telkät tosin olivat sen verran toistensa lumoissa, etteivät tainneet valkoista varjostajaa huomata.

Tänä aamuna sen sijaan... No tänä aamuna oli erilaista.

Näyttää hyvin kostealta minusta. Menkää te vain kävelylle Mustan alamaisen kanssa. Minä voin kyllä pidätellä.
Kauhea vesisade valeli maailmaa jo aamusta alkaen. Minä kävin vain pikaisesti aamukakilla ja menin samantien takaisin sisälle.

Niin ja minua sitten vietiin koirapuistoon vesisateella! Keskiviikkona oli sentään vielä hauskaa kirmailla illalla puistossa Lakun kanssa, mutta tänä aamuna oli märkää ja kylmää ja vatsaa kipristeli eiliset luut, joten Lalli sai turhaan kutsua minua leikkimään. Minä istuin vain Emännän jalkojen juuressa.

Minä en antanut Lakun koskea frisbeeseen ollenkaan. Jos hän yritti ottaa sen, haukahdin lujasti, jolloin Laku väisti ja tyytyi kuljettamaan tennispalloa. Vaikka Laku on isompi ja vanhempi, niin minua hän uskoo.
Päivän kävelyille Emäntä ymmärsi olla asettamatta mitään tavoitteita. Päivällä vain seisoskeltiin pihalla jäniksen papanoita etsien ja iltalenkillä vaellettiin hyvin hitaasti pieni kierros.

Sitten vaihdettiin mullat muutamille kasveille. Me tarkistettiin Mustan alamaisen kanssa, että multa oli vielä käyttökelpoista. Kyllä se vielä mullalle haisi.

Hyvä on. Sitruunapuun siirto voidaan aloittaa.

8 kommenttia:

  1. Idean asian teidän jutusta, täälläkin pitää mullat vaihtaa kukille !
    Hyvä menohan teillä on ollut vesisateesta huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisillä on hauskat tavat. Syksyisin pitää jostain syystä neuloa ja keväisin turata mullan ja kasvien kanssa. Mutta heitä on vain ymmärrettävä ja oltava seurakoirana mukana kaikessa, missä pystyy.

      Poista
  2. Se on tärkeää hoitaa noita ihmisten töiden vahtimisia. Niistä kun ei tiedä mitä tekevät, ellei koko ajan ole kuono kiinni hommissa. Kelit siellä ja täällä tuntuvat olevan aika samanlaisia. Tänään aamulla tuli lumihiutaleita. Taisi olla ilmojen säätäjän aprillipila. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisten touhuja on mukava seurailla. Joskus on yritetty vähän auttaakin, mutta kiittämättömyys on maailman palkka.
      Onpas teillä ollut ilmojen säätäjältä aika julma aprillipila!

      Poista
  3. Vuan on siinä hommasa vahtija immeesten tekemisijä! Niinku nyt vaekka mullavvaehtoo. Että monneen sitä määräkoera jootuu niin teellä ku meellähhii :) ps. Vesjsatteella lenkillä käänti pitäsj laella kieltee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä hommaa riittää. Mutta onneksi mäyräkoira on väsymätön ja tunnollinen tehtävissään!
      Me ollaan jo pitkään ihmetelty, miksei kattojärjestömme ja tärkein edunvalvojamme Suomen Mäyräkoiraliitto ole tehnyt vielä mitään aloitetta mäyräkoirien sateessa ulkoiluttamisen kieltämiseksi!

      Poista
  4. Yäköttävän märkää, aivan liian märkää mäyrinkäisille. Pakko se on meikämäykkyjen olla joka hommassa laaduntarkkailijana, ei tulis muuten mistään mitää. Kyä näin on. Parempia kelejä odotellessa, pysytään sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän Emäntä on sitä mieltä, että häntä on johdettu harhaan, kun hän rotua valitessaan mm. tutustui SML:n sivuihin ja siellä sanottiin, että mäyräkoira on iloista lenkkiseuraa säässä kuin säässä. Joku pikkupräntti on tainnut jäädä häneltä lukematta...

      Poista