Vaihtelun vuoksi

Vaihtelu virkistää, sanotaan. Ja niin se virkistää myös mäyräkoiraa. 

    Perjantaina aamulenkillä käytettiin tilaisuutta hyväksi ja kuljettiin hangilla, kun kerrankin sellainen hankikeli oli, että jopa Parempaa Mestaria kantoi. Pyörätie kulkee tuossa oikealla muutaman kymmenen metrin päässä, kuten huomaatte, ja sitä pitkin kulkiessamme raahauduin vastentahtoisesti perässä koko flexin matkalla. Kun sitten hyppäsimme pellolle, kirin samantien joukon kärkeen. Tutkimaton on mäyräkoiran mieli!

Minä löysin pellolta puolikkaan rotan. Jäätyneet takajalat ja häntä olivat vain jäljellä. Olin juuri aikeissa ryhtyä leikkimään aarteellani, kun Parempi Mestari murahti äkäisenä. Hän kai halusi herkkua enemmän kuin minä, joten luovuin siitä suosiolla. Parempi Mestari on joskus pahempi herkkuvaras kuin Lucy-neiti! Lucy-neiti sentään antaa minun syödä vaikkapa kissankakkoja rauhassa, mutta Parempi Mestari rosvoaa joskus kakankin suustani. Niin kuin tässä maailmassa ei olisi riittävästi kakkaa hänenkin syödä! Pakko saada aina se pökäle, jonka minä olen vaivoin esiin kaivanut ja juuri aikeissa nautiskella löydöstäni.

Iltapäivällä käytiin koirapuistossa leikkimässä taas frisbeeleikkejä.

Joskus Parempaa Mestaria täytyy hoputtaa, kun hän on liian hidas heittämään frisbeetä uudestaan.

Jaahas. Ja minua on salakuvattu, kun olen kierinyt ja ravistellut turkkiani. Hah hah. Todella hauska vitsi.

On näköjään shake face -kuvien joukkoon osunut yksi paikallaan otettukin.

Leikittiin me Lucy-neidin kanssa vähän muutenkin.

Ai! Lucy-neiti, älä pure minua reidestä!
No älä hypi minun päälläni!

Nyt näytän sinulle taivaanmerkit!
Uskallapas!

Hyvä on Lucy-neiti! Sinä olet edelleen pomo!

Eilinen meni autoillessa ja kyläillessä. Käytiin taas vanhojen ihmisten luona. He ovat kerta toisensa jälkeen vaikuttuneita meidän kiltteydestämme. Kukapa ei olisi kiltti, kun pöydästä saa kerjättyä mitä tahansa! Leipää, lihapullaa, pikkuleipiä, pullaa... Mestarit ovat jo niin immuuneja meidän kerjäyskatseillemme, että on mukava tavata lämminsydämisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita jakamaan suupalastaan. Tai antamaan sen kokonaan. (Tosin Mestari on usein niin rehti, että jakaa ruokansa meidän kanssamme. Parempi Mestari on vähän niuhompi.)

Vatsa täynnä on hyvä olla.