Miniloma

Käytiin pienellä lomamatkalla Roosa-tädin ja Ninni Nöpönenän luona yks kaks yllättäen. Sellaista on koiran elämä. Hyppäät autoon ja yhtäkkiä olet jossain muualla. Onpa muuten mukava matkustaa nykyisin autossa Roni, kun sinä et enää oksenna, ripuloi ja pissi penkeille!

Joo on näin minustakin mukavampi matkustaa. Mutta eihän tämä nyt mikään uusi juttu enää ole.

Ei toki, mutta tuli vain mieleeni.
No perillä tämä Emännän hiihtoriivaus jatkui ja meidät jätettiin sisälle siksi aikaa, kun Emäntä lähti suksimaan. Ja mitäs sinä teitkään Roni sillä aikaa?

Nooo... Minä huomasin olohuoneen hyllyllä kaukoputken ja kiikarit ja päätin joutessani vähän kokeilla niitä.

Emäntä taisi olla aika tyytyväinen, kun näytti siltä, että ne olivat jääneet kuitenkin ehjiksi sinun jäljiltäsi.
Sitten lähdettiin sentään koiralenkillekin. Tosin Roosa-täti kävi vain pienellä kävelyllä, koska hän oli vasta herännyt nukutuksesta.

Me kolme päästiin kuitenkin hihnalenkille ja vähän matkaa mönkkäripolkua irrallaankin. Painittiin lumihangessa kaikki yhtenä mylläkkänä. Hauskaa, että sinäkin Lucy-neiti innostuit leikkimään!

Minullakin on villi puoleni.
Tänään Emäntä oli aamupäivän poissa ja tuli takaisin KISSALTA haisten. Tarkemmin ajatellen tältä kissalta haisten:

Joskus pienenä tyttönä olen tavannut Frodon. Lasin läpi ja sitten vähän kasvotustenkin. Meistä olisi voinut tulla kavereita, mutta sitten tapasin joitakin muita kissoja, jotka räpsivät kynsillään naamaani ja aloin suhtautua kaikkiin kissoihin varauksella ja mm. haukkumaan niille, joten en ole tavannut enää Frodoakaan. Hänkin on jo varmasti hyvin paljon isompi kolli kuin kuvassa (2014).

Minä ja Ninni painittiin koko päivä. Lenkilläkin yritettiin vähän painia, mutta siitä ei oikein tullut mitään, kun Roosan ja Ninnin emäntä oli yksin meidän neljän koiran kanssa. Oltiin ihan sotkussa heti, kun yritettiin vähän myllätä. Ninnin kanssa on myös kiva juosta kilpaa. Hän on käsittämättömän nopea!

Jos olette miettineet, mitä eroa on mäyräkoirilla ja suomenlapinkoirilla, niin tässä lopuksi vielä joitain havainnekuvia.

Ulko-ovien edustat ovat Ninnin ja Roosa-tädin lempimakuupaikkoja. Meitä taas vetää puoleensa uuninedusta, kun tuli räiskyy takassa.

Toisaalta myös sohvalla on mukava kölliä.

Tätä lautasantennia ei sen sijaan meinaa saada houkuteltua sisälle millään, saati pidettyä sisällä. Roosa-täti on mieluiten aina omalla tähystyspaikallaan talon nurkalla huolehtimassa sisällä olijoiden turvallisuudesta.