Ihana ja kamala viikonloppu

 Tänä viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Roosa-tädin ja Ninni Nöpönenän luona kylässä. Vietettiin oikein rentoa viikonloppua. Lauantaina lenkkeiltiin mökille lämmittämään saunaa ja illalla saunottiin.

Mökkitiellä saimme kirmailla kaikki valloillamme. Tuo mustalta jänikseltä näyttävä otus on oikeasti Roni.

No tämä erehdyttävästi rusakkoa muistuttava olento on sitten Lucy-neiti!

Intouduttiin villiin takaa-ajoon ja painiinkin. Lähinnä siitä puolesta pitivät huolen Roni ja Ninni, mutta kyllä minäkin pölisin välillä joukossa mukana.

Ninni on jo puolitoistavuotias söpöliini.

Etuilin vähän mäyräkoiranoikeudella.

Mutta sitten Roosa-täti lähti mukaan tähän leikkiin ja meillä muilla ei enää ollutkaan mahdollisuuksia.

Koko kööri yhdessä: Ninni, Lucy, Roni ja Roosa-täti

Kun tultiin lenkiltä takaisin, haistettiin jo kaukaa, että paikallinen metsästysseura olikin jättänyt meille tervehdyksensä. Roosa-täti teki ensimmäisen varauksen ja minä kiirehdin sitten heti alfanaaraan jälkeen osingoille.

Meitä Ninnin kanssa saaliinjako vähän harmitti, kun vaikkei me paljoa hirvistä ymmärretäkään, niin kyllä mekin sen verran tajutaan, että niillä on neljä jalkaa eikä vain kahta. Eihän nyt kaksi sorkkaa riitä neljälle koiralle!

Isänpäivänä kylässä kävi vielä Remu-poikakin, jonka kanssa oli hauska leikkiä. Hän vain oli myös melko kova pomottamaan minua, joten Lucy-neiti kiiruhti välillä puolustamaan laumakumppaniaan. Todella herttaista Lucy-neiti, mutta enköhän minä olisi pärjännyt ihan itsekin!

Tällainen päivitys meistä olisi ollut mukava jakaa ja olisi ollut hyvä, jos tässä olisivat olleet koko viikonlopun tapahtumat. Valitettavasti vain tässä vaiheessa viikonloppua tapahtumat saavat ikävämmän käänteen.

Kun iltapäivää oli vielä jäljellä, niin ihmiset päättivät lähteä vielä pienelle isänpäiväkävelylle, koska mikäs sen mukavampaa ajanvietettä vapaapäivänä kuin nauttia luonnosta ja liikunnasta. Tämä nautiskelu vain tyssäsi puolen kilometrin päähän, kun ohitimme erästä taloa, josta on vuosi sitten syksyllä karannut kaksi koiraa Roosa-tädin kimppuun hänen ollessaan lenkillä Ninnin ja emäntänsä kanssa kahdella eri kerralla. 
    Koirat haukkuivat raivoisasti tarhassaan ohi kävellessämme, ja yhtäkkiä Roosa-tädin ja Ninnin isäntä huusi: "Nyt se koira tulee aidasta läpi!" Meidän Emäntämme oli sukkelin ja siinä vietiin mäykkyjä, kun me ryntäsimme tietä pitkin karkuun. Ninni oli oman emäntänsä kanssa hitain ja vaikka he yrittivät tien toisella puolella olevan naapurin halkoliiteriin pakoon, eivät he olleet tarpeeksi nopeita. Valtavankokoinen pyreneittenmastiffi ja saksanpaimenkoira iskivät kiinni Ninniin. Isäntä nappasi Roosa-tädin kainaloonsa ja ryntäsi irrottamaan koiria Ninnistä. Siinä välissä jompikumpi ehti nylkeä Roosa-tädistäkin tukon karvoja irti. Meidän Emäntämme riisti maasta aurauskepin aseekseen ja riensi hätiin. Hän yritti pidellä meitä selkänsä takana, mutta me olisi painettu vain hihnat ja hännät suorina hyökkääjien kimppuun. Meitä koirat kuitenkin vain vilkaisivat ja perääntyivät kirosanatulvan ja heiluvan aurakepin edessä.

Tuosta reiästä koirat tempoivat itsensä läpi alle puolessa minuutissa.

Roosa-tädin ja Ninnin emäntä vei meidät kaikki halkoliiteriin turvaan ja isäntä ja meidän Emäntä jäivät kepit aseinaan puolustamaan liiterin ovelle. Tässä vaiheessa meidän Emäntä soitti jo hätäkeskukseen, koska ei ollut varmuutta, tyytyisivätkö koirat koirauhreihin, vai yrittäisivätkö ne käydä kiinni myös ihmisiin. Emmekä olisi päässeet mitenkään jalkaisin enää takaisin kotiin irrallaan juoksentelevien koirien ohi!
    Onneksi koirien pahin hyökkäysvimma oli jo ohi. Ne tekivät muutaman hyökkäyksen ihmisiä kohti, kun kuulivat meidän haukkuvan liiterissä, mutta perääntyivät kohotettujen lyömäaseiden edessä.
   Lopulta saapuivat poliisit ja koirien omistaja ja koirat saatiin kiinni ja sisälle, että me pääsimme turvapaikastamme. Ninnin kankkua käytiin näyttämässä eläinlääkärille, mutta kuin ihmeen kaupalla hänestä ei löytynyt kuin yksi hampaanreikä reidestä. Paksuturkki oli suojellut häntä. Roosa-tätiin ei tällä kertaa tullut reikiäkään, mutta iho voi olla melko arka kahdeneuronkolikonkokoiselta alueelta, josta karva on revitty irti. Henkiset traumat näkyvät vasta myöhemmin.
    Roosa-tätiin useat hyökkäykset ovat jättäneet jälkensä. Jos mikään koira suhtautuu häneen vähääkään hyökkäävästi, on hän heti täydellä puolustuskannalla. Ninni on tähän asti ollut kaikkia koiria kohtaan luottavainen ja ystävällinen, mutta aika näyttää, kuinka hänen päänsä kestää purruksi tulemisen.

Osa Roosa-tädistä revitystä karvatuposta.

Meillä pienillä ja vähän isommillakin koirilla olisi yksi pyyntö koiranomistajille: hankkikaa vain sellaisia koiria, jotka pystytte hallitsemaan ja pystyttäkää koirillenne sellainen tarha, joka varmasti pidättelee ne! Lapinkoirien kankut joutuivat nyt koville, mutta Emäntää hirvittää ajatellakin, mitä 77 cm korkea ja 70 kg painava vartiointitehtäväänsä suorittava peto olisi saanut aikaiseksi mäyräkoiran selässä.