Sivut

maanantai 26. joulukuuta 2016

Loikoilua enemmän kuin tarpeeksi

Viimeinen viikko ei ole ollut ihan parasta aikaa olla mäyräkoira tässä taloudessa. Ei mäyräkoirana olemisessa sinänsä ole koskaan mitään vikaa, mutta Emäntä, tuo päiviemme valo, on ollut viikon kuumeessa ja hänen sairautensa heijastuu aina suoraan myös meidän elämänlaatuumme. Mestari on toki meitä ulkoiluttanut ja leikittänyt, mutta lenkit hänen kanssaan eivät, anteeksi nyt vain, ole ihan yhtä pitkiä kuin Emännän kanssa.

Minua henkilökohtaisesti ei ole haitannut nukkua vuorokaudesta toiseen Emännän kanssa vierekkäin sängyssä peiton alla, kun ulkonakin on ollut niin kurja sää.

No olenhan minäkin ahkerasti nukkunut, ei siinä mitään. Sanotaan, että ensimmäiset kolme vuorokautta olivat ihan mukavia, mutta sitten minä en enää jaksanut nukkua ja niinpä yhtenä yönä menin keskellä yötä eteiseen syömään puruluuta, kun en vain saanut enää unta.

Sinä oletkin aina ollut vähän hätäinen. Kun tuntien torkkumisen jälkeen Mestari on tullut kotiin viemään meitä ulos, olet sinä aina pompannut pystyyn ja hihkaissut: "Vihdoin!", kun taas minun unenpöpperöinen ajatukseni on ollut ennemminkin: "Taasko?!"

Minulle oli kuitenkin varattu tälle viikolle eläinlääkäriaika ja sitä ei kuulemma voinut viime tipassa enää perua. Minä yritin kyllä vakuutella Emäntää, että jos on sairas niin sitten on sairas ja on paras jättää minun eläinlääkärillä käyttämiseni toiseen kertaan.


Ei auttanut. Minut käytettiin virallisessa silmätarkastuksessa.

Missä?!

Virallisessa silmätarkastuksessa!

Pitikö se virallisesti tarkastaa, että sinulla on silmät päässäsi? Minä olenkin usein epäillyt...

Höhlä. Ei se mikään sellainen tarkastus ollut. Siellä tarkastettiin, että minun silmäni ovat terveet.

No näkyykö niistä läpi?

Terveet silmät on. Eikä siitä mitään epäilystä ollutkaan. Minun kasvattajani vain toivoi, että saisi tietää kasvattiensa silmien terveyden.
    Heti kun mentiin tuonne eläinlääkäriasemalle, niin joku hoitaja tipautti minulle silmätipan kumpaankin silmään. Hetki siitä ja aloin nähdä aika huonosti. Haukuin aika rumasti muutamalle kivalle hoitsulle, jotka tarjoilivat minulle herkkupaloja, mutta kun en oikein nähnyt heitä kunnolla. Se hyöty on siitä, että on säkäkorkeudeltaan vain 27 cm, kun saa haukkua melko römäkästikin ja ihmiset pitävät sinua silti söpönä ja ihmettelevät matalaa ääntäsi, jonka ei uskoisi tulevan "noin pienestä koirasta". 
    Silmätarkastus itsessään ei kestänyt varmaan viittä minuuttia. Eläinlääkäri kurkisti pimeässä huoneessa silmiini muutamalla lampulla  ja linssillä ja totesi kaiken olevan kunnossa. Ei edes ylimääräisiä ripsiä silmissä, mikä on kai meille pitkäkarvaisille harmillisen yleistä. Ne kun alkavat sitten hiertää silmiä pitemmän päälle.

Emäntä yritti ottaa kuvan minun laajennetuista pupilleistani, mutta en tietenkään ollut paikallani tarpeeksi kauaa...

Jouluaattona koirapuistossa.
 Aattoiltaa mentiin sentään viettämään Roosa-tädin ja Ninni Nöpönenän luokse. Roni sai vihdoin purkaa energiaansa leikkimällä Ninnin kanssa ja minä nautin ihmisten huomiosta. Niin ja pakettien avaamisesta! Minä olin niin tehokas, että yritin avata ihmistenkin lahjoja, kun vain jostain nurkasta sain kiinni.


Mitähän täältä paljastuu?

Ihana lämmin alusta! Kiitos Roosa-tädin ja Ninnin emäntä!
Tässä syömme Roosa-tädin kanssa vierekkäin toista joululahjaamme: Petteri Punakuonon korvia. Nämä kyllä haistettiin jo kotona hyllyn päällä...
 Sen verran heikkona oli vielä Emäntämme, että perinteisiä koirat kuusen juurella -poseerauksia ei nyt otettu yhtään.
    Yöllä kuume nousi ja tultiin jo joulupäivänä takaisin kotiin. Illalla Emäntä sentään jaksoi hetken viihdyttää meitä heittelemällä Pinkkejä. Muutaman heiton jälkeen minulle paljastui, ettei herkkupaloja ollutkaan mukana tässä leikissä. Niinpä en tuonut enää Pinkkiäkään kuin metrin päähän.

Lucy, tuo Pinkki!
Näytä ensin palkka!

Äh, mikset sinä voi Lucy-neiti vain leikkiä leikkimisen ilosta?
"Leikkimisen ilosta?!" Ei kuule susilaumakaan leiki vain "leikkimisen ilosta". Meidän petojen on huolehdittava energiataloudestamme ja tehtävä vain saalistusretkiä, joissa onnistuminen on todennäköisintä.
 Tänään Emäntä jaksoi taas raahustaa kanssamme koirapuistoon. Hän istui penkillä ja heitti Ronille lelua. Minä pidin hänelle seuraa penkillä.

No on sitä kuule korva nurin päin itselläsikin! Ei tuota nyt niin tarvitse nauraa.

Katso nyt tuota pöhköä. Juoksee itsensä läkähdyksiin pitkin puistoa.

Jeeeee...!! Minulla on niin kivaa! Heitä tämä lelu taas!
Että semmoinen joulu. Mutta tuleehan se taas ensi vuonna.
Mukavaa tapaninpäiväniltaa kaikille kuitenkin!

12 kommenttia:

  1. No voi sun! Vai että emäntä kipeänä ja vielä jouluna, voi ressua! Ei voi kuin toivottaa hänelle pikaista paranemista.

    Hyvä että simmut on terveet, vaikka hetkellisesti näkökyky tippojen vuoksi heikkenikin. Olen sitä mieltä, että haukkua saa jos jotain ei kunnolla näe - varmuus on parasta.
    Joulussa on varmasti parhautta juuri lahjapakettien aukaisu, minullakin on tapana auttaa ihmisiä lahjapakettien kanssa, jopa kesken omien pakettien aukaisun. Mukavaa Tapaninehtoota sinne teillekin!
    -Elli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä kiittää paranemistoivotuksista!
      Ai sinäkin olet innokas lahjan avaaja! On niin mukavaa kiskoa paperia lahjojen ympäriltä. :)

      Poista
  2. Párek ja Palvelijatar26. joulukuuta 2016 klo 19.27

    Mukava jouluhan teillä oli, ellei oteta emännän kuumeilua lukuun. Toivottavasti tauti on tiessään ja kuumeet kääntyneet normaaliksi kehonlämmöksi. 'Ruumiinlämpö' on meistä turhan dramaattinen ilmaisu.
    Erittäin mukavaa tapanin iltaa teille ja auvoisaa arkea. Kohta vaihdetaan vuosi tuoreempaan ja pauketta varmaan riittää. Siitä paukkeesta me ei yhtään tykätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on tässä sen verran aina aktivointia saanut osakseen, ettei ole tarvinnut mitään luvatonta sentään tehdä. Emännästä vain tuntuu, että me olemme heitteillä, jos ei hän henkilökohtaisesti jaksa päivittäin lenkkeillä kanssamme paria tuntia.
      Heh.. ruumiiden lämpö ei kovin korkea taida enää olla. :D Täällä kehonlämpö alkaa saavuttaa taas normaalit lukemansa ja Emännän nenänpää on kuiva ja lämmin, kuten se oudosti kai ihmisillä kuuluu ollakin.
      Ilotulituspauke ei ole meitä koskaan häirinnyt, meillähän on aina mejä-kokeenkin aluksi laukauksensietotesti, mutta muiden kollegoiden puolesta toivoisimme toki maltillista paukuttelua.

      Poista
  3. No loikoilu on kyllä parasta, paitsi sitten kun ei enää jaksa :D Mutta voin kertoa kokemuksesta, että vuosi vuodelta se sujuu paremmin ;)

    Teillä lajitovereilla on ollut kivan näköinen joulu. Tässä tulee itsellekin hyvä mieli, kun näkee että maailmassa on muitakin onnellisia mäyräkoiria kuin minä :) Hoitakaa emäntä pian terveeksi niin teillä saattaa olla vieläkin vauhdikkaampi uusi vuosi!

    Terveisin sir Arthúr

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roni on vielä niin nuori, ettei osaa kaikkia loikoilun hienovireisiä sävyjä. Lucy-neiti on alkanut tehdä loikoilusta taidetta, mutta varmasti vieläkin vanhempia ja viisaampia loikoilijoita on olemassa, joilta nämä padawanit voisivat ottaa oppia! :)
      Meitäkin onnelliset mäyräkoirat ilahduttavat ja onneksi niitä on täällä Suomessakin aika liuta! (Jos on sitten niitä epäonnisempiakin...)

      Poista
  4. Onpas kurjaa, että emäntänne on ollut sairaana! Toivon hänelle pikaista paranemista, että jaksaa taas touhuta teidän kanssanne oikein kunnolla. Kyllä se niin vaan on, ettei nuo miehet jaksa niin paljon kuin me tarvitsemme.
    Minä yritin jo aatonaattoiltana availla pakettejani kun haistoin niistä herkut. Mutta äippä ehti aina väliin enkä saanut avata paketteja kuin vasta aatto iltana. Silloin se kävi nopeasti ja tehokkaasti.
    Mukavia välipäiviä teille! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitpas sinä omatoiminen! Harmi, että äippä jarrutteli lahjojen avaamista, mutta kiva, että sait ne sitten aattona kuitenkin vihdoin hampaisiisi. :)

      Poista
  5. Pikaista paranemista sinne, vuosi sitten joulu meni minulla samanlaisissa merkeissä.
    Yrittäkää jaksaa loikoilla emännän vieressä niin toipuu nopeammin ja ainakin mukavampi sairastaa kun on karvakuonot kyljessä kiinni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään vihdoin alkoi sairaus osoittaa antautumisen merkkejä ja päästiin yhdessä kunnon kävelylle! Varmasti meidän ahkera lähellä makaamisemme lyhensi sairausaikaa. ;)

      Poista
  6. Pikasta paranemista emännälle! Meellä on tiälä äet alakanna torsata nokkasa kansa. Taetaa lentsu olla iskemässä siihennii. Siinon meekäläesellä hommoo sitä hoejjella.
    Hieno joolu teellä ollunna muuten! Pakettiin aakasu on mukavata. Minnäe koetin olla apuna immeesille :) Toevottavasti se emäntä nyt kuontuu tolopillesa taavvista että piäsettä pitemmälle lenkille pihalle. Taekka että se piäsöö joka välttämätä haluvvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ikävää, että sielläkin on taudinpoikasta. Onneksi sinä olet jo asiantuntija näissä hoitojutuissa!
      Jännä, miten kaikki koirat eivät ole hoksanneet tätä pakettien aukomisen iloa. Roni ja Roosa-täti vain katselivat tassut suorina vieressä, kun Lucy-neiti ja Ninni tekivät kaiken työn. No enemmän hauskaa meille, jotka ymmärrämme pakettien avaamisen päälle! ;)

      Poista