sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Eläinlääkäripalveluita käyttämässä

Onpahan tämäkin ollut taas yksi viikko muiden joukossa, vaikkei kovin korkealle Paras viikko -listauksessa taida yltääkään.

Minä olen käynyt kolme kertaa laserissa tämän viikon aikana. En vieläkään tykkää pitää laseja silmilläni, istua eläinlääkärin pöydällä tai ylipäätään kävellä ulko-ovelta hoitohuoneeseen. Mestari käytti minut kahdesti ja perjantaina Parempi Mestari. Sen jälkeen käytiin sukuloimassa, mikä oli oikein mukavaa. Tavattiin mm. Maisu-kissa. Minä en ensin huomannut koko Maisua ja kun häntä näytettiin minulle erikseen, en ollut huomaavinani. Sen verran olen oppinut kissoista, että niistä on parempi pysyä etäällä. Roni kävi välillä olohuoneenpöytää vasten kurkistamassa Maisua, mutta Parempi Mestari kehotti häntä menemään alas. Lopulta Maisu kiipesi puuhunsa ja me unohdettiin koko kissan läsnä olo.

Parempi Mestari oli lauantaina työmatkalla. Hän päivitteli, että oli kotoa poissa 20 tuntia ja sillä aikaa ehtivät sairastua niin koira kuin isäntäkin! Mestarille tuli hammassärkyä ja Roni lakkasi syömästä. Siinä nyt ei sinänsä ollut mitään tavatonta, että Ronille ei oikein maistunut ruoka. Hän ei ole siltä osin aivan täysin mäyräkoira. Hän paastoaa toisinaan. (Sen sijaan, jos minulle ei maistu ruoka, niin jotain on vialla ja pahasti!) Parempi Mestari pääsi nukkumaan yöllä puoli kolmen aikaan ja hän oli hieman nyreä, että joutui käyttämään meitä ulkona kuudelta, kahdeksalta ja kymmeneltä. Ronin maha kurisi kovasti.
    Puoli kahdelta aamukahvin jälkeen lähdettiin kävelylle ja noin kilometrin iloisen kävelyn jälkeen Roni istahti yhtäkkiä apeana hankeen. Venytteli kovasti, yritti astua eteenpäin, mutta käpertyi pitkäkseen. Parempi Mestari huomasi heti, että kaikki ei ole ihan normaalisti, koska jos taas Roni ei halua liikkua, niin sitten on jotain vialla ja pahasti! (Minä sen sijaan saatan pitää liikuntapaastoa ihan vain huvikseni parempaa säätä odotellessa...) Parempi Mestari  kantoi Ronia vähän matkaa ja laski maahan. Roni lähti iloisesti eteenpäin, pistettiin vähän siinä painiksikin (mikä sai Paremman Mestarin hermostumaan, kun hän pelkäsi, että riehuminen saa vielä jotain pahempaa aikaiseksi) ja taas Roni istahti alas. Lopulta Parempi Mestari kantoi Ronin kotiin, empi hetken ja soitti päivystävälle eläinlääkärille. Hän ajatteli, että on parempi viedä varmuuden vuoksi näytille hyväkuntoinen koira kuin odottaa seuraavaan päivään ja mennä lääkärille ehkä liian myöhään. Ronin äidillähän oli vasta muutama viikko sitten suolitukos ja tukoksen pelko leijuu aina Paremman Mestarin mielessä.
    Eläinlääkäri oli onneksi heti sitä mieltä, ettei noin hyvässä kunnossa olevalla koiralla todennäköisesti ole suoli tukossa. Sen sijaan anaalirauhaset olivat tukossa ja sieltä roiskahti mössöä pitkin hoitohuonetta.

Ronin vuoro käydä eläinlääkärissä.

Tarvitseeko sinun Lucy-neiti nyt kertoa kaikkea noin tarkkaan...

No anna nyt minä kerron, kun olen kerran alkuun päässyt! Verikokeissa ei ollut mitään sairauteen viittaavaa ja myös virtsanäyte oli puhdas. Miten sinusta edes saatiin virtsanäyte?

Parempi Mestari seurasi vieressäni ja laittoi löylykauhan alle, kun kävin pissalle. Ei siihen tainnut osua kuin kaksi tippaa, mutta se riitti pikatestiliuskan kastelemiseen.

Mistään vakavasta ei siis ollut kyse. Roni sai maitohappobakteerimössöä ja kehotuksen syödä yksi ylimääräinen matokuuri varmuuden vuoksi.

Juu ja viisiminuuttisen lämpimän suihkun peräröörille! Sen olisi voinut kyllä jättää vaikka välistä...

Rauhasten puhdistuksen jälkeen maistui jo ruoka.
Parempi Mestari laskeskeli, että tässä on nyt kuukauden sisällä ollut 8 eläinlääkärikäyntiä, jotka ovat maksaneet yhteensä 500 euroa ja joiden vuoksi on ajettu 1000 kilometriä. Siinä sitä on taas motivaatiota alkaa seuraava työviikko, kun tietää, miksi siellä töissä on käytävä. Parempi Mestari mietti, että pitäisi laittaa työpisteeseen kuva meistä, ettei totuus unohdu.
    Toisaalta taas on hienoa, että sunnuntai-iltanakin löytyy päivystävä eläinlääkäri alle 100 kilometrin säteellä ja toki se jotain aina maksaakin. Tällä kertaa se oli sellainen kahdensadan euron anaalirauhasten tyhjennys!

8 kommenttia:

  1. No onpas siellä ollut kaikenlaista vastoinkäymistä viikonloppuna, mutta helpotus kun ei mistään tukoksesta ollutkaan kysymys. Varmaan olo helpotti tuon tyhjennyksen jälkeen ja voi taas painia mielin määrin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain nousee askel taas kevyesti! Joku vatsapöpö taitaa kuitenkin myös olla, koska nyt lorisee vuorostaan Lucyn maha...

      Poista
  2. No joha on! Onneks kuitennii vaevat selevis eekä tuon pahemmasta ollunna kyse ku niistä raahasista. Vuan meleko tyyristä on teellä tuo liäkärj käänti. Tiäläpäen onneks vähä halavemmalla piäsöö. Meelläe killuutettiin viikolloppuna päevystävälle ellille. Ku niät minun suussa äet näkj jonnii tulehuksen. Siitä onneks iha puhelinresetillä selevittiin. Toevottavasti kamut alatta sielä tokkeentuva taavvista. Ettee nyt enempöö aenakkaa mikkää mahataati vaevoes. Paranemista kummallehhii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu paremmassa kunnossa ollaan jo! Vähän sai vatsanväänteitä Lucynenkin, mutta samalla maitohappobakteerilla ja matolääkkeellä on nyt hoidettu, joten ei tarvinnut sitä varten lääkäriin lähteä. Veri- ynnä muut kokeet sunnuntai-iltana ovat näköjään vähän arvokkaampia hinnaltaan...

      Poista
  3. Voihan kökkö, olipa halju reissu, Roni. Onneks kuiteskin vaiva oli niinsanotusti perinteinen, vaikkakin haiseva. Terveellistä ja ilosta menoa teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Emäntä on nyt käyttänyt meidät kaikki omansa Mestaria myöten lääkärissä, että terveempään suuntaan ollaan menossa. :)

      Poista
  4. Olipas teillä viikonloppu! Toivottavasti myös mestarin hammassärky on helpottanut, kun Ronin olo helpottui noin pienellä toimenpiteellä. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mestari tarvitsi vähän järeämmän hoitotoimenpiteen eli hampaanpoiston, mutta hän onkin meistä isoin ja vanhin, joten kesti sen kärsimyksen parhaiten. Nyt taas ollaan kaikki jo paremmassa voinnissa. :)

      Poista