Sivut

torstai 17. joulukuuta 2015

Aamulenkki aamuruskossa


Tänä aamuna käytiinkin vähän tavallista pidemmällä aamulenkillä. Eilen satoi lunta ja aamulla oli 7 astetta pakkasta, joten tuntui vähän oikealta talvelta. Ja jokin siinä, että noin 5 miljardia vuotta vanha kaasupallo tulee esiin horisontista planeettamme kääntyessä akselinsa ympäri siten, että kaasupallon säteilemä energia läpäisee ilmakehän värjäten sen punaiseksi, saa ihmiset haltioitumaan ja kaivamaan esiin kuvauslaitteensa.

No nyt tulee sellaista tekstiä, jota ei varmasti ole opittu koirakoulussa...

Minulla on päivisin paljon vapaa-aikaa ja minä käytän sen hyödyllisemmin kuin sinä, joka vain nypit eteisen matosta lankoja yksitellen.

Muutaman langan ehkä olen nyppäissyt aikani kuluksi. Ja olethan sinäkin tehnyt reiän olohuoneenmattoon!

Siitä on jo kauan ja se oli vahinko! Mattoa vain tuli suuhuni samalla, kun söin rustoluuta.



Joku koliseva laite ajoi tietä pitkin ja piti pysähtyä katsomaan sitä. Ylipäätään meidän täytyy yleensä aina pysähtyä katsomaan kaikkea erikoista ja poikkeavaa. Tai vaikkei olisi niin poikkeavaakaan. Esimerkiksi ohikulkijoita on hyvä pitää vähän silmällä. Varsinkin on epäilyttävää, jos joku kävelee meidän takana. Sellaisista on otettava selko.


Lenkin päätteeksi käytiin vielä ottamassa hajut koirapuistosta. On hyvä pysyä vähän kartalla siitäkin, ketä siellä käy ja mitä kylän koirille kuuluu.

Sitten tehtiin pienet aamujumpat:

Hyppy ylös

Sivuloikka

Leukalukko

Intervalleja juosten

Ja lepo.
Syy pitempään aamulenkkiinkin selvisi sitten. Parempi Mestari häipyikin puolilta päivin ja oli poissa pitkälle iltaan! Onneksi Mestari oli meidän kanssa koko päivän, että saatiin sentään ruoka ajallaan.

Ai niin ja minä kävin eilen taas eläinlääkärissä. Olin ihan varma pöydällä, että se täti kohta taas tökkää minua jollain piikillä ja yritin väistellä häntä, vaikka Parempi Mestari vakuutteli, ettei tällä kertaa oteta verikoetta, mutta niinhän minulla sitten oli taas lopulta piikki turkissa. Tavallinen rokotus sentään vain tällä kertaa. Eläinlääkäri kehui, että minulla on komeat kinkut! Että jos olisin lyhytkarvainen, niin ne oikein pullistelisivat esillä. Kyllä näillä kinkuilla kelpaa kipitellä. Ja onhan niillä varmasti monta sataa kilometriä jo tultukin tämän ensimmäisen vuoden (ja kolmen kuukauden) aikana.

6 kommenttia:

  1. Komea oli teidän aamurusko! Ja mukavalta näyttää tuo liikuntatovikin. Kyllä siinä lihakset kehittyy riehatessa. Minunkin jalkalihaksia kehutaan niin trimmarilla kuin elukkatohtorillakin. Minä kyllä jaksan kuunnella kehuja vaikka miten pitkään, kun kotona enempi saan kuulla vain moitteita. En muka osaa käyttäytyä, haukun eteisessä, suolistan pehmoja, haukun taas, en usko millään, hehe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai eikö teidänkään eteisessä saa haukkua? Ihme juttu... Kuinka vieraat sitten tietävät, että koira on kotona ja oma väki, että joku liikkuu rapussa? Pehmojen suolistaminen on meillä enemmän Ronin heiniä. Ainoastaan yhdelle apinalelulle Lucy-neiti on suorittanut aivokirurgisia toimenpiteitä.

      Poista
  2. Hyvät uamujumpat on ollu:) Onse mukava ku on oma kaverj. Ee sitä itekseen tie mielj paljoo tuommosija tehä. No ehken joskus kuitennii:)
    Hieno uamurusko on näkynnä.Meellä jutkottaa vuan pilivessä aarinko. Vuan eepähän sitä tiälä voekkaa näkyvä ku kerta on sielä teellä noossunna essiin.Eehän se nyt monneen paekkaan sekkää kerkijä yhellä kertoo:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on mukavaa, kun leikkikaveri on aina lähellä. Ei noista Mestareista ole kuitenkaan sillä tavalla telmimään, vaikka muuten mukavaa seuraa ovatkin. Mutta sinullahan taitaa olla se pallo, jonka kanssa voit tehdä pallojumppaa?

      Poista
  3. Onkohan toista yhtä epäluulosta rotua ku mäyris? Meinaan toi teijän lenkkeily meni just niiku meilläkin, kaikkee pitää pällistellä ja pälmistellä. Joo. Ilosta menoo jatkossakin, niin koirapuistossa ku kotihommia tehdessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ihan heti tule mieleen toista yhtä epäluuloista rotua. :)

      Poista