Sivut

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Joululomalla

No nyt on viikon verran kyyditty mäykkyjä! Toista tuhatta kilometriä takana ja hyvä, että osattiin vielä kotiin.
    Aatonaattona meidät pakattiin autoon ja sitten jyrryytettiin tunti tolkulla autolla.

Autolla matkaaminen ei todellakaan ole meikä pojan lemppari touhua, joten siinä sai jonkun kerran vaihtaa kylkeä ja hakea hyvää asentoa ennen kuin se matka oli tehty. Mitään eritteitä ei sentään enää pakene kehoni mistään aukosta, joten sillä tavalla matkustaminen on miellyttävämpää. Meille kaikille. 

Puolessa välissä matkaa tuli ihmissukulainen kyytiin, joten minä käytin tietenkin tilaisuuden hyväkseni ja kaikista turvavöistäni ja valjaistani huolimatta kampesin itseni syliin ja matkani taittui oikein rattoisasti.


Jouluaattona oli sellainen mittatilaustalvi eli yhden päivän valkoinen joulu. Päivällä oli todella kaunis auringonpaiste ja pehmeää lunta, jossa lenkin jälkeen myllättiin villisti.
    Jouluaterian ajaksi lahjat oli jo lastattu kuusen alle. (Mikään tonttu niitä ei salaa päässyt kuusen juurelle tuomaan. Sen verran tarkkana oli vartiointiliike Mäykky & Möykky koko joulun...) Yhtäkkiä kesken ihmisten ruokailun alkoi kuulua eteisestä kovaäänistä vinkumista. Ihmiset hämmästyivät silmät ymmyrkäisinä, mistä sellainen ääni saattoi lähteä. Eräs heistä nousi sen sitten todistamaan: Roni oli käynyt kuusen juurelta omatoimisesti hakemassa yhden koirien paketin ja puristeli sitä mielissään lahjapaperin läpi.

Parempi Mestari ihmetteli ensin, olenko oppinut lukemaan, mutta en kai minä olisi vainukoira enkä minkään, jos en erottaisi vinkulelua villasukista hajun perusteella. Enhän minä muistanut, että lahjat jaetaan yhdessä. Tämä oli vasta toinen jouluni, joten kuvittelin, että sieltä voi jokainen hakea oman lahjansa aikansa kuluksi.

Mehän saatiin lopulta todella monta lahjaa! Ja vielä joulupäivänä lisää. Ollaan siis kuitenkin taidettu olla aika kilttejä mäyräkoiria. Minä olin todella tehokas avaamaan paketteja. Olenhan tehnyt sitä jo useampana jouluna. Musta alamainen enemmän tyytyi leikkimään paperin sisällä olevilla leluilla. Kiitos vaan oikein paljon lahjojen antajille!




Tämä älypeli antoi vähän haastetta älynystyröille. Ehkä kuitenkin raskainta oli aina malttaa odottaa omaa vuoroaan, kun Roosa-täti ja Ninni Nöpönenäkin pelasivat meidän kanssamme.

Joulupäivä ei sitten valjennut ollenkaan, vaan kaikki lumi oli sulanut yön aikana ja satoi vettä. Käytiin pienellä kävelyllä ja voitte kuvitella, kuinka tyytyväinen Lucy-neiti oli säätyypin muutoksesta. Ei se sade sinänsä haitannut meitä kauaa, koska joulupäivänä pakkauduttiin taas autoon ja jatkettiin seuraavaan paikkaan. 

Tyrmistykseksemme meitä ei otettu aattona ollenkaan mukaan joulusaunaan, kun sauna oli muka liian ahdas ja lauteet liian jyrkät. Tämä asia korjaantui onneksi 500 kilometriä etelämpänä joulupäivän iltana, jolloin olimme jo tutuissa ympyröissä Roosa-tädin ja Ninnin luona.

Roosa-täti täytti jouluaattona 7 vuotta! Hän on teräs-täti. Tai no toinen etutassu on titaania... Ninni ei ollut mukana poseeraamassa syystä, joka selviää myöhemmin.
Tapaninpäivänä tupa tulvi ihmisiä. Kaikki mukavat, tutut sukulaiset olivat paikalla. Ja Remu! Häntä emme olleetkaan nähneet pitkään aikaan. Minä pyrin saamaan päivän aikana mahdollisimman paljon rapsutuksia ja onnistuin mielestäni melko hyvin. Olin koko ajan jonkun sylissä tai vieressä.

Parempi Mestari pelkäsi, että Ninnin "tila" saa meidät nuoret urokset tappelemaan keskenämme, mutta mitä vielä. Mehän rupesimme leikkimään! Aikaisemmin Remu on ollut vähän liian kauhuissaan leikkiäkseen ja nytkin hän aluksi räyhäsi minulle, mutta kun minä sitten osoitin, että hän saa minun puolestani olla pomo, niin hän innostuikin leikkimään minun kanssani. Yllätin ehkä Paremman Mestarinkin, kun leikin niin nätisti, ettei Remun hengen puolesta tarvinnut lainkaan pelätä. En purrut häntä yhtään lujasti enkä hyppinyt hänen päällensä. 


Remu tykkää eniten Roosa-tädistä. Ehkä se johtuu siitä, että Roosa-täti ei ollenkaan yritä työntää kuonoaan hänen pyllyynsä eikä hauku hänelle koskaan.
Sunnuntaina käytiin vielä yhdessä kyläpaikassa autolla. Heti aluksi ilmeisesti joku meistä koirista aiheutti mystisen pissaläntin eteisenmattoon. (Epäilemme iän puolesta Ninniä.)

Ja minä ajoin vähän takaa Maisua (kissa).

Mutta muuten vierailumme meni ihan kivasti ja rauhaisasti.

(Sinä yritit tyhjentää Lonnyn herkkupullon.)

Kivasti ja rauhaisasti!

(Ja sinä söit kaikki Maisun ruuat ja nuolit hänen kuppinsa niin, ettei hän sietänyt enää syödä iltaruokaansa niistä kupeista.)

KIVASTI JA RAUHAISASTI!

Lonny on jo 14 vuotta. Hän ei oikein välitä kuvissa jököttämisestä.
Muina päivinä lenkkeiltiin auringonpaisteessa eri reittejä. Onneksi maa kuivui pakkasen myötä ja minustakin oli mukavaa lenkkeillä. Kylmä ei haittaa niin paljoa kuin märkä.
    Yhdessä kyläpaikassa kävimme vielä kävellen ja minä saatoin vahingossa rikkoa yhden Remun lelun. Se oli sellainen hiiri, joka tärisi välillä ja me innostuimme Mustan alamaisen kanssa siitä lelusta ja kisailimme, kumpi saa kuljettaa sitä ja Parempi Mestari taas välillä laittoi sen tärisemään ja se tuntui vähän kuin oikealta hiireltä ja sitten minä vaistomaisesti lopuksi tapoin sen. Olen todella pahoillani. Minä vain puraisin sitä todella lujaa ja vaikka Parempi Mestari käski irrottaa, juoksin karkuun ja purin uudestaan, niin että lelu-parka rutisi. Sitten se ei enää tärissyt. Parempi Mestari voi ehkä ostaa Remulle uuden hiiren...


Lenkkikuvia

Lenkin jälkeen oli mukava lämmitellä masua takkatulen lämmössä. Musta alamainenkin köllötteli kanssani tulen loimussa välillä, mutta hänellä oli lisäksi vähän muitakin kiireitä.

Minusta tuntuu, että minä olen RAKASTUNUT! Olen minä aina aiemminkin pitänyt Ninnistä, mutta nyt joululomalla hän oli aivan HURRRRRMAAVA! Tuskin pystyin pitämään tassujani erossa hänestä.

Niin no ethän sinä lopuksi pystynytkään ja teidät oli pidettävä erillään. Mokomaa ulinaa ja jollotusta ei kestänyt kuunnella. Eikä se ole mitään rakkautta, vaan pelkkää himoa. Te mokomat jätkänpätkät olette aina ihan piparina, kun jollain nartulla on vähän juoksut. Ihan oikein, että Ninni puri sinua välillä korvista niin lujaa, että jouduit vaikeroimaan.

Ihana Ninni. Kun hän oli ulkona, minä makasin hänen sängyssään ja haaveilin hänestä. Omalla ronskilla tavallaan hänkin varmasti rakastaa minua! Ei hän muuten varmasti olisi tuon tuostakin rynnännyt muristen minun kimppuuni ja seisonut päälläni.

Suukkoja!
"Beibi, teen mitä tahansa vuoksesi
pakastan mummoni, lennän luoksesi."
(-Raptori-)


Me olimme niin toistemme pauloissa, ettemme tunteneet kylmää, nälkää emmekä kipua. Tai ainakaan nälkää.

No enemmän meille muille. 

(Kun Ninni oli välillä eristyshäkissä, kulki Roni ympärillä uikuttaen. Kun Roni oli eristyshäkissä puruluun kanssa, kulki Lucy ympärillä uikuttaen. Mikä kenellekin on tärkeintä... Toim. huom.)


Joululoma oli kaiken kaikkiaan viihdyttävä ja mukava, mutta onpa hauska olla taas omalla sohvalla köllimässä.

Rakastaminen on todella rankkaa puuhaa! Minä olen kotiin päästyäni vain nukkunut jo monta tuntia putkeen.

6 kommenttia:

  1. Jopa on ollunna vaahikas joolu teellä! Vuan on ollunna mukavahhii. Nuimpaljo kaverijahhii. Ja tietenkää unehtamata nuita teejjän mahtavija lahjoja. Ootta toellaan ollunna kilttijä :)
    Seon tuo rakkaas kumma taati...minnäe kesällä rakastuin yhteen Takkuun. Vuan ee huolinna meekäläestä. Lapsija värkkee nyt toesen kansa! Kyllä on häelyvväenen naesen mielj! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Me ois Ninnin kanssa voitu laittaa alulle uusi hittidesing-rotu. Puoliksi lapinkoira, puoliksi mäyräkoira. Joka kodin matala karvamoppi, jota et välttämättä saa houkuteltua sisätiloihin ruuallakaan.

      Poista
  2. Kylläpäs teillä on ollut mahtava joulu! Noin paljon kavereita ja vielä tyttökin tuossa tilassa, että pääsit Roni oikein rakastumaan. Uskomatonta! Mulla on myös aina joulun aikaan hormonit kovalla koetuksella, kun siihen aikaan täällä kulkee paljon juoksuisia koiria. Äippää yritän nylpyttää, mutta se ei oikein tykkää muusta perheestä puhumattakaan. En ymmärrä sellaista! No, nyt alkaa mennä se aika taas ohitse ja nukun Jäbän sängyn päässä. Ja eilen oltiin eläinlääkärin luona, kun olen käyttäytynyt pari kertaa vähän (ai vähän?) aggressiivisesti. No, mulla sitten todettiin nivelrikko! Siitä enemmän tuolla äipän blogin puolella. Mukavaa vuodenvaihdetta! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole kyllä uskaltanut ihmisiä sentään nylpyttää. Lucy-neitiä joskus, mutta häneltäkin saan aina niin kovasti korvilleni, etten uskalla edes ajatella Mestareiden reaktioita.

      Nivelrikko kuulostaa todella ikävältä. :( Ei ihme, jos on sellaisissa kivuissa tullut vähän käyttäydyttyä aggressiivisesti. Toivottavasti saat helpotusta oloosi. Voimia!

      Poista
  3. Teil oli mahtis reissu ja loma ja silleen ja kaikki meni: Kivasti ja rauhaisasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pieniä kommelluksia aina sattuu, mutta pääasiassahan tässä ollaan oikein kilttejä mäykkysiä. ;)

      Poista