Sivut

lauantai 19. joulukuuta 2015

Koirakoulun joulujuhla


Koirakoulun joulujuhlaan toivottiin osallistujien pukeutuvan tonttuhattuihin. Tässä Emännän viritelmä. Ensin hän ajatteli, ettei taida tonttuhattua löytyä, mutta sitten hän askarteli synttärihatusta punalakin. 

No eihän se pysynyt päässä ollenkaan. Sen aikaa maltoin olla paikallaan, että kuva oli nappaistu ja sitten se jo roikkui kaulassa. Mutta hauskat juhlat oli kuitenkin ilman hattuakin.

Minä odottelin ensin autossa, mutta sitten Emäntä tulikin hakemaan minutkin kentälle. Ohjelmassa oli Speed Race -kisa, ensin ilman houkutuksia ja sitten ruokahoukutusten kanssa.

Lyhytjalkaiseksi koiraksi minä pärjäsin mielestäni oikein erinomaisesti. Ensimmäisellä kerralla olin 6. ja toisella kierroksella 7. (14 osallistujaa). Hävisin kummallakin kerralla voittajalle reilut kaksi sekuntia. Tässä kisassa osa jujusta tosin oli siinä, että aika laskettiin siihen asti, että ihminen oli saanut koiransa kiinni. Toisella kerralla olisin ehkä ollut nopeampi, mutta juoksin vähän Emännän ohi. Myös osa todella nopeista juoksijoista teki lopuksi muutaman kunniakierroksen, ennen kuin antoi kiinni ihmiselleen, joten heidän aikaansa lisättiin ne kiekat.

Ensimmäisellä kerralla minäkin juoksin suoraan Emännän luo (toki kuivinta reunaa etsien, etteivät käpälät kastuisi) ja olin 9. Ensimmäiseksi tullutta whippetiä olin toki puolet hitaampi. Toisella kierroksella pysähdyin tyhjentämään herkkulautaset matkalla niin nopeasti kuin pystyin ja sitten juoksin täysillä Emännän luo.

Oliko siellä jotain herkkujakin? En minä ehtinyt edes huomata.

Niin minä huomasin, että te kaikki muut säntäsitte vain herkkujen ohi. Ainoastaan minä ja yksi mopsi hoksattiin, että matkalla oli purtavaa.

Minä luulen, että tarkoituskin oli juosta niiden herkkujen ohi. Toisella kierroksellahan sinä olit toiseksi viimeinen.

Niinkö? No en minä kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, kuka oikeasti voitti ja kuka hävisi. Minun suussani maistuu lihapullalta toisin kuin teidän muiden suissa.

Ninnikin oli koirakoulussa! Hänellä oli hieno tonttukauluri kulkusineen kaikkineen. Ei oikein maltettu poseerata kunnolla, kun kaikki muutkin koirat olivat lopuksi irrallaan ja kaikkea tapahtui koko ajan ympärillä.

                                    
Maailma on mennyt pilalle. Miksi kaikki ihana lumi on sulanut kammottavaksi vedeksi ja loskaksi? Missään ei voi taaskaan mäyräkoira kävellä kastelematta tassujaan. Päivälenkkikään ei meinannut millään onnistua märässä. Minä taistelin vastaan kuin sonnimullikka.


Tässä vielä kuva meidän palkinnoista. Kaikki muutkin taisivat saada kunniapalkintoruusukkeet, mutta se ei lainkaan himmentänyt riemuamme niistä. Meillä kun ei noita rusetteja ja ruusukkeita kovin paljoa ole, niin jokainen on yhtä tärkeä saavutus ja laitetaan esille. (Ainakin seuraavaan siivoukseen asti.)
On todella mukavaa, että tuollaisia tapahtumia järkätään! Ihmisten kanssa on niin kiva puuhastella välillä jotain erilaista kotiympyröiden ulkopuolella ja tietysti toisia koiria on aina mukava tavata.

2 kommenttia:

  1. Hih hih, tiätysti pitää käydä popsimassa tarjolla olevat herkut kisan aikana.

    Myrsky: Mä muistan, kun kävin Piskipalvelun koirakoulua, niin siäl kentällä on tajuton määrä pudonneita herkkuja. Mä keskityin niitten naposteluun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Sitä varten meillä mäyräkoirilla on pitkä, tarkka kuono lähellä maata, että maahan pudonneet herkkupalat on helpompi löytää ja siirtää siitä ruuansulatusjärjestelmään. Mutta yritä nyt sitä sitten selittää ihmisille...

      Poista