Kuivaustuska

Häntä pystyyn kuka muka tykkää pyyhkeellä kuivaamisesta? Tänään on käyty ulkona neljästi ja joka kerta on vanutettu sillä hiivatin rievulla.

Minä yritän aina juosta karkuun ja pyyhkiä itseäni pitkin eteisen ja keittiön mattoja, ettei tarvitsisi kuivata pyyhkeeseen, mutta silti aina Emäntä käskee takaisin kuivattavaksi.

Pahinta on, jos täytyy käydä ensin suihkussa ja sitten vielä kuivataan pyyhkeeseen. Se sotkeentuu aina vatsan alle, meinaan kompastua siihen tai vähintään kaatua nokalleni, kun Emäntä yrittää nostaa liian monta tassua ilmaan yhtä aikaa.

Pyyhe tukistaa rintakarvoja ja tuntuu muutenkin ikävältä. Ja asunnossahan on jo olemassa imukykyinen, eri kangasmateriaaleja sisältävä koirankuivausalusta: Mestareiden sänky! Miksemme vain voisi hypellä hetken siellä edestakaisin kuralenkin jälkeen ja paneutua sitten Paremman Mestarin tyynylle huilaamaan? Siinähän tyynyt ja peitot imisivät kosteuden ja hiekka karisisi itsestään pois.

Tänään tuli postissa printtijulkaisu siltä mäyräkoirakerholta, johon kuulumme Emännän kanssa. Olemme olleet kerhon jäseniä vasta kesästä lähtien ja nyt jo meistä kaikista oli kuvia lehdessä! Ja minusta oli painettu nimikin. Taisin kyllä olla mukana myös edellisessä Mäyräkoiramme-lehdessä, että alan omasta mielestäni olla aika julkkis. Tällaiset tärkeät mäyräkoirathan varmaan ensi vuonna vähintäänkin kutsutaan linnanjuhliin?