Viileämpi tiistai

Kylläpä oli taas miehekäs olo iltalenkillä, kun Emäntä pakotti pukemaan Lucy-neidin villapaidan päälle. Onneksi ei tullut ketään vastaan. 

Tuuli muka niin kylmästi ja samalla Emäntä paranteli omaatuntoaan, kun jätti minut ainakin kolmeksi minuutiksi kaupan pihalle odottamaan.
     Omaa villapaitaahan minulla ei ole, kun vielä kesällä olin Mister Turkki ja humppatukkien humppatukka, jolla vain pitkät laineilevat kiharat hulmusivat selässä. Liekö syynä vatsavaivat vai normaali karvanvaihto, mutta nyt olen aika silkkisen ohutkarvainen mäyräkoira. Että taitaisi olla Emännällä puikkohommia edessä...

Minä kävin tänään koirakoulussa. Meitä olikin tänään pelkkiä tyttöjä paikalla. Minusta on niin kiva mennä sinne, että häntäni alko väkisin vispaamaan, kun pääsimme paikalle ja kävin riemuissani tervehtimässä ohjaajaa. Sitten en irrottanut katsettani Emännästä ja herkkutaskusta seuraavaan kolmeen varttiin. Kylmä ilma ei haitannut minua, vaan liikeestä makuulle meneminenkin onnistui mainiosti.
     Päivällä käytiin mukavan pitkällä lenkillä. Tässä illan mittaan olen vähän muistutellut Mustalle alamaiselle hänen paikkaansa tässä laumassa. Esimerkiksi lelut ovat minun, jos haluan leikkiä niillä. Hän saa leikkiä niillä vain, jos minä annan hänen leikkiä. Se, että minä en juuri silloin leiki leluilla, ei tarkoita, että lelut olisivat vapaasti käytettävissä. No lopulta en enää jaksanut mennä väliin, kun Emäntä ja Musta alamainen leikkivät Ravulla. On siinäkin laiska ihminen. Istuu sohvalla ja vain odottaa käsi ojossa, että Musta alamainen tuo Ravun hänelle käteen ja sitten hän heittää lelun. Musta alamainen hakee... Loputtomasti. Minä ottaisin sentään palkan jokaisesta lelun palautuksesta.