maanantai 21. joulukuuta 2015

Kamala virhe

Mestari lähtee pois kotoa. Parempi Mestari on jo mennyt. Olemme jälleen kahden Lucy-neidin kanssa. Istun eteisenmatolla ja kuulostelen käytävää. Mestarin askelet loittonevat rappuja pitkin ja lopulta alaovi käy. Kuulostelen vielä. On hiljaista. Käyn kierroksella keittiössä. Makaan hetken keittiönmatolla. Ulkoa kuuluu ääniä. Hiekka rahisee jonkun askelissa. Sitten on taas hiljaista.
    Aika tuntuu loputtoman pitkältä. Siirryn eteiseen. Käyn makaamaan eteisenmatolle. Kuulenko ääniä? Kyllä, alaovi käy! Onko se Mestari? Onko se Parempi Mestari? Askelet eivät kuulosta tutuilta. Hälytys! "Älä tule tänne! Älä tule tänne!" haukun niin kauan, kun askeleiden ääniä kuuluu. Lopulta naapurin ovi sulkeutuu. Selvisin jälleen ja sain pidettyä reviiristämme huolta.
    Menen makuuhuoneeseen. Hyppään Lucy-neidin viereen sänkyyn. Hän kohottaa unisena päätään ja vaihtaa parempaan asentoon. En ymmärrä, kuinka Lucy-neiti voi nukkua niin rauhallisena koko päivän. Kuinka hänelle ei koskaan tule tylsää? En saa sängyssä hyvää asentoa ja hyppään alas. Työpöydän nurkalla roikkuu tonttuhattu. Muistan Paremman Mestarin heilutelleen sitä eilen kädessään. Tonttuhattu oli hauska. Ehkä jos... vain vähän... Kurotun nappaamaan tonttuhatun reunasta kiinni. Hattu tippuu lattialle mukanaan toinen hattu ja jokin muu esine, joka kopsahtaa pudotessaan. Riepotan tonttuhattua hetken iloisena ja vien sen keittiöön. En uskalla repiä tonttuhattua. En koskaan revi Mestareiden sukkiakaan. Kuljettelen niitä vain huvikseni, koska ne maistuvat ja haisevat heidän suloiselle jalkahielleen. 
    Kyllästyn pian tonttuhattuun ja palaan makuuhuoneeseen. Kuljetan vähän matkaa toistakin hattua. Mutta huomaan lattialle pudonneen kolmannen esineen. Se ei ole ihan pahvilaatikko, joita minulle on annettu, mutta paperinen se kuitenkin on. Olen nähnyt vastaavia esineitä Mestareiden käsissä. He lukevat niitä. Tämä on kirja! Lucy-neiti aina kerskuu kaunokirjallisilla saavutuksillaan. Hän on kuulemma "kalunnut läpi Tarun Sormusten herrasta" (ja melkein jäänyt ilman iltaruokaa siitä hyvästä toim. huom.). Minäkin päätän kokeilla, miltä kirja tuntuisi ajanvietteenä. Vien kirjan eteiseen ja nostan sen etutassujeni väliin. 
    Kirja maistuu lähinnä pölyltä ja vanhalta paperilta, mutta ehkä ohuesti myös kaukaiselta kinkkuvoileivältä. Nakerran sen nurkkaa jonkin aikaa, mutta pian kyllästyn ja kiipeän taas sänkyyn Lucy-neidin viereen. Päivä tuntuu loputtomalta, eikä Mestareita vieläkään kuulu.

Yhtäkkiä terävä kirkaisu halkoo ilmaa eteisessä. Peräännyn pian tervehdysasemistani eteisen nurkkaan. Hämmennyn. Parempi Mestari on valtavan vihainen kotiin tullessaan. Hän kiljuu jotain repimisestä ja kirjastonkirjasta. Tuntuu, että Parempaa Mestaria täytyisi lepytellä jotenkin, mutten tiedä mistä syystä. Hän osoittelee lattialla lojuvaa kirjaa. En ymmärrä vieläkään, mitä on tapahtunut, mutta jostain syystä minun alkaa tehdä mieli kinkkuvoileipää. Luulen, että olen tehnyt jonkun kamalan virheen. Kunpa vain muistaisin minkä. 

Rikospaikka

Rikoksen uhri

Epäilty nro 1

10 kommenttia:

  1. Hmmm... ehkä kuitenkin naapurin Musti? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoiskohan Emäntä, jos väitettäis, että täällä kävi dreeverit naapurista? Että ihan ite omilla mäykkytassuillamme avattiin ovi niille...?

      Poista
  2. No voe turkanen mitenkä kävj...Kyllä pitäs immeesten pittee tarkempata huolta kirjoestasa. Mistee sitä tietää kuka niitä suapi lukkee! Minnäe yritin yhtä kirjoo lukkee sillon poekosena. Ja sanomistahan siitä tulj. Äet lukkoo ite jatkuvasti ja kehhuu mitenkä on mukavata se. Ja sittä ku määräkoera koettaa sammoo ni ee oo hyvä.
    Ymmärrän sinuva kamu hyvästi. Immeesijä ee aena kyllä ymmärrä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta syyllinen oli tonttuhattu! Kuinka saatoin arvata, että siihen oli takertunut jotain muuta kiinni. Toki siitä voidaan esittää tulkintoja, olisinko alunperinkään saanut vetää mitään alas pöydältä omin lupineni... Mutta minulla oli tavattoman tylsää! Minä olen nuori mäykkyuros elämäni kunnossa ja tarvitsen seikkailuja!

      Poista
  3. Voi Roni minkä teit! Kyllä ne kirjat taitaa paremmin kuulua noille Mestareille eikä meille koirille. Toivottavasti sait kuitenkin ruokaa....t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin sen ehkä nyt ymmärrän. Ja Emäntä leppyi sitten, vaikka jonkin aikaa kotonamme valitsi hieman viileä ilmapiiri.

      Poista
  4. Heippa, tulin vastavierailulle!
    Täällä taitaa piileskellä salainen lukutoukka ;)
    Voi että, sulla on kyllä, Roni, varmaan ollut tylsää. Olla nyt pitkä päivä ikäänkuin yksin, kun kaveri vaan nukkuu. Mä kyllä taidan olla silti enempi tuota Lucyn tyyppiä - aina nukkumassa. -Elli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salainen ja salainen... kiinnihän tuosta jäin kuitenkin. Minäkin voisin ihan hyvin käydä ihmisten mukana töissä, niin olisi jotain tekemistä päivisin. Olisin varmasti suureksi avuksi ja hyödyksi!

      Poista
  5. Palvelijatar aina sanoo, että kirjat kuuluvat kaikille. Kerran viisi vuotta sitten vähän tutkin yhtä kirjaa. Sivuja kääntäessä se kirja olikin äkkiä silppuna. Eipä kuulunutkaan kirja kaikille. Hirveä motkotus siitä seurasi. Merkillistä.
    Aika vähän täällä pääsee toteuttamaan itseään, ihminen on aina kotona. Nauttikaa ihmeessä omasta ajastanne, kun Mestarit on töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä on olemassa kaikenlaisia ääni- ja kuvakirjoja, mutta koirien kirjoja ei ole taidettu vielä keksiä.

      Poista