Kamala virhe

Mestari lähtee pois kotoa. Parempi Mestari on jo mennyt. Olemme jälleen kahden Lucy-neidin kanssa. Istun eteisenmatolla ja kuulostelen käytävää. Mestarin askelet loittonevat rappuja pitkin ja lopulta alaovi käy. Kuulostelen vielä. On hiljaista. Käyn kierroksella keittiössä. Makaan hetken keittiönmatolla. Ulkoa kuuluu ääniä. Hiekka rahisee jonkun askelissa. Sitten on taas hiljaista.
    Aika tuntuu loputtoman pitkältä. Siirryn eteiseen. Käyn makaamaan eteisenmatolle. Kuulenko ääniä? Kyllä, alaovi käy! Onko se Mestari? Onko se Parempi Mestari? Askelet eivät kuulosta tutuilta. Hälytys! "Älä tule tänne! Älä tule tänne!" haukun niin kauan, kun askeleiden ääniä kuuluu. Lopulta naapurin ovi sulkeutuu. Selvisin jälleen ja sain pidettyä reviiristämme huolta.
    Menen makuuhuoneeseen. Hyppään Lucy-neidin viereen sänkyyn. Hän kohottaa unisena päätään ja vaihtaa parempaan asentoon. En ymmärrä, kuinka Lucy-neiti voi nukkua niin rauhallisena koko päivän. Kuinka hänelle ei koskaan tule tylsää? En saa sängyssä hyvää asentoa ja hyppään alas. Työpöydän nurkalla roikkuu tonttuhattu. Muistan Paremman Mestarin heilutelleen sitä eilen kädessään. Tonttuhattu oli hauska. Ehkä jos... vain vähän... Kurotun nappaamaan tonttuhatun reunasta kiinni. Hattu tippuu lattialle mukanaan toinen hattu ja jokin muu esine, joka kopsahtaa pudotessaan. Riepotan tonttuhattua hetken iloisena ja vien sen keittiöön. En uskalla repiä tonttuhattua. En koskaan revi Mestareiden sukkiakaan. Kuljettelen niitä vain huvikseni, koska ne maistuvat ja haisevat heidän suloiselle jalkahielleen. 
    Kyllästyn pian tonttuhattuun ja palaan makuuhuoneeseen. Kuljetan vähän matkaa toistakin hattua. Mutta huomaan lattialle pudonneen kolmannen esineen. Se ei ole ihan pahvilaatikko, joita minulle on annettu, mutta paperinen se kuitenkin on. Olen nähnyt vastaavia esineitä Mestareiden käsissä. He lukevat niitä. Tämä on kirja! Lucy-neiti aina kerskuu kaunokirjallisilla saavutuksillaan. Hän on kuulemma "kalunnut läpi Tarun Sormusten herrasta" (ja melkein jäänyt ilman iltaruokaa siitä hyvästä toim. huom.). Minäkin päätän kokeilla, miltä kirja tuntuisi ajanvietteenä. Vien kirjan eteiseen ja nostan sen etutassujeni väliin. 
    Kirja maistuu lähinnä pölyltä ja vanhalta paperilta, mutta ehkä ohuesti myös kaukaiselta kinkkuvoileivältä. Nakerran sen nurkkaa jonkin aikaa, mutta pian kyllästyn ja kiipeän taas sänkyyn Lucy-neidin viereen. Päivä tuntuu loputtomalta, eikä Mestareita vieläkään kuulu.

Yhtäkkiä terävä kirkaisu halkoo ilmaa eteisessä. Peräännyn pian tervehdysasemistani eteisen nurkkaan. Hämmennyn. Parempi Mestari on valtavan vihainen kotiin tullessaan. Hän kiljuu jotain repimisestä ja kirjastonkirjasta. Tuntuu, että Parempaa Mestaria täytyisi lepytellä jotenkin, mutten tiedä mistä syystä. Hän osoittelee lattialla lojuvaa kirjaa. En ymmärrä vieläkään, mitä on tapahtunut, mutta jostain syystä minun alkaa tehdä mieli kinkkuvoileipää. Luulen, että olen tehnyt jonkun kamalan virheen. Kunpa vain muistaisin minkä. 

Rikospaikka

Rikoksen uhri

Epäilty nro 1