torstai 24. maaliskuuta 2016

Hiljaisen viikon kuulumisia

Hiljaista on pidellyt. Emäntä on ollut röissänsä ja raahannut niitä röitä iltaisin kotiinkin. Maanantaina hän nukahti kesken hommiensa. Peilin edessä hän mutisi, että kurkku näyttää omituiselta ja turvonneelta ja toivorikkaana hän mittasi kuumetta, mutta ei ollut. Eli ei tullut sairaslomaa. Harmi. Emäntä epäilee, että kuumemittari on työnantajan sponsoroima, kun siinä ei vielä koskaan ole ollut kuumetta.
    Joitain kavereita ollaan silti nähty. Tiistaina mm. olin kahdestaan Emännän kanssa lenkillä ja näin pitkästä aikaa Lakua.

Ja minä kävin koirakoulussa ja siellä käytiin pienellä kävelyllä berninpaimenkoira-Hillan kanssa. En ollut nähnyt Hillaa syksyn jälkeen enkä ollut tunnistaa samaksi koiraksi. Hän oli kasvanut hurjasti. Ja saattaa hän vielä vähän kasvaakin, kun hän on vasta 9 kk. Hilla ei ollut käynyt kuulemma kuin vain yhden kerran toisen koiran kanssa kävelyllä, mutta hyvin meillä meni. Minähän en juuri muuten ole kävellytkään kuin toisen koiran kanssa.
    Paitsi tiistaiaamuna Emäntä sai jonkun "neronleimauksen". Tämän voisi ehkä esittää näin:

Ongelma 1: Ronilla on tylsää päivisin. Ratkaisu 1: Käydään pidemmällä lenkillä aamulla.
Ongelma 2: Lucy hidastaa lenkillä käymistä aamuisin (tai aina). Ratkaisu 2: Jätetään Lucy kotiin.
Ongelma 3: RONI EI SUOSTU KÄVELEMÄÄN YKSIN. Ratkaisu 3: Otetaan Lucy mukaan. Kts. kohta "ongelma 2". 

Tämän jälkeen Emäntä mutisi jotain rodun vaihtamisesta. En ymmärtänyt. Minä makasin kyljelläni tiellä ja Emäntä nyhti minua eteenpäin.

Keskiviikkoaamuna ei käytykään lenkillä vaan koirapuistossa naapurin Lallin kanssa. Minä en oikein osaa päättää, mitä mieltä olisin Lallista. Kun näen hänet, juoksen häntä vastaan, heittäydyn maahan selälleni ja heilutan häntääni. Kun sitten Lalli on nuuskinut minua vähän aikaa, hyppään pystyyn, murahdan kimeästi, näytän hampaitani, ja jos hän ei usko, napsautan hampaani yhteen hänen nenänsä edessä. Mutta minä olen mäykkytyttö ja saan muuttaa mieltäni sekunneissa!


Päiväkävelyllä tavattiin koirakouluohjaaja ja hänen hovawartinsa Max ja niin meillä olikin seuraa päiväkävelylläkin. Kyllä hävetti, kun Lucy-neiti köpötteli hiljaa perässä kuin mikäkin vanhus.

Mitä! Miten niin vanhus! Eikö sitä sanota, että mäyräkoira on iso koira pienessä paketissa. Minkä sille vain voi, jos minä olen sisäisesti newfoundlandinkoira!

On meillä siis seuraa silti ollut tällä viikolla aina välillä sattumalta. Ja yhtenä iltana Emäntä piilotti meille nakkipaloja pitkin asuntoa pitkästä aikaa! Se oli todella hauskaa.
Ja mitähän muuta... No minä söin tänään viimeisen puulastan. Aloittelin vähän pihvinuijaa, mutta sitten Emäntä tuli takaisin kotiin. Emäntä oli yrittänyt viritellä laudan avonaisen keittiötarvikelaatikon eteen, mutta osa hauskuuttahan oli se, että keplottelin ensin laudan ulos laatikosta ja sitten jatkoin taas lempipuuhaani puisten keittiötyökalujen järsimistä. Pari viikkoa viihdyin putkiluiden, kongien, pahvilaatikoihin kätkettyjen herkkujen ja aktivointilelujen kanssa, mutta nyt annoin Lucy-neidin hoidella ne.


Ja minä varastin äsken palan suklaakakkua. Että tätä tämmöistä tavallista menoa.
Hyvää pääsiäistä kaikille!


12 kommenttia:

  1. Kyä teijän elämä on värikästä ja tapahtumarikasta. Te ootte niin hoksuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaamme yritetään, että ei olisi kahta samanlaista päivää ja rintaa röyhistäen tässä voi todeta, että tähän mennessä aina on onnistuttu! ;)

      Poista
  2. Voi apua teitä, niin on mäykkymäistä touhua ollut, että tiedossa varmasti myös mielenkiintoinen pääsiäinen Emännälle. Hänen hauskuttamisensa käy työstä teille koirille ;)
    Tosi kiva postaus, tällä lähtee omakin loma hyvin käyntiin. Menenpä heti herättämään mäyriäisen ja lähden raahaamaan lenkille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Emäntä joskus miettii, miten evoluutio ja luonnonvalinta on sallinut selvitä ja menestyä tällaisen olennon, kuin mäyräkoira, joka ei harkitse kuonoaan pidemmälle paitsi asioissa, joissa mitään harkitsemista ei pitäisi olla, kuten "Mennään aamupissalle... vai mennäänkö?" Ja täytyy myöntää, että eihän tällaisesta elämäntavasta ilman teitä ihania ihmisiä mitään tulisikaan!
      Että oikein hauskaa mäyräkoiran raahaamista vain sinnekin! :)

      Poista
    2. Kellonajat näyttää hassulta... en mä sentään puolen yön aikaan lähtenyt lenkille =D =D =D

      Poista
    3. Heh... ei me niin tarkkaan kellonaikoja edes katsottu.. :)

      Poista
  3. Ei tuo teidän viikkonne niin hiljaiselta kuulosta. Kovasti teillä on ollut hommia. Roni ilmeisesti haaveilee kokin urasta, kun keittiövälineet kiinnostavat noin kovasti. Eikös sulle kannattaisi tuoda sisälle pari puun oksaa niin ei tarvitsisi niitä keittiövälineitä kalvaa?
    Ja emännälle terveiset; kaikki patterikuumemittarit on työnantaja mallia. Näyttävät ainakin meillä asteen vähemmän kuin "oikea" mittari.
    t. Eka, joka toivottelee samalla hyvää pääsiäistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halko voisi olla yksi ratkaisu. Emäntä vain on huolissaan mahdollisista irtoavista tikuista, kun ei ole kukaan niitä nyppimässä pois kurkusta ja ikenistä, jos yksin ollessa olisi niin huono tuuri. Ja kun lattialla olisi jo neljä naudan putkiluuta, mutta eiväthän ne yksin riitä.

      Poista
  4. Teillähän on meno päällä ja se on hyvä se :)
    Tuollainen flunssa ilman kuumetta on vähintään yhtä rankkaa kuin kuumeen kanssa. Nykyään tuntuu ettei se kuume nouse vaikka olisi kuinka flunssainen olo.
    Oikein touhukasta pääsiäistä teille, toivotaan että saadaan jokunen aurinkoinen päiväkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on flunssa ohi niin Emäntäkin jaksaa touhuta. Vähän tylsää kuitenkin ihan vaan koirien kesken olla. :)

      Poista
  5. Hehheh, kuulostaapa tuo perässä raahattava mäyräkoira kovin tutulta, tässäkin laumassa yksi, joka inhoaa remmilenkkeilyä. Ongelma ratkaistu niin, että lauman vanhin Tyyne jätetään kotiin kuorsaamaan siksi aikaa, kun muut reippailee, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tyynen kanssa pitkät lenkit tehdään niin, että se voi kulkea irti - ja taas kaikki ovat tyytyväisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinä onkin, että irti voi juosta lauman mukana 10 kilometriä, mutta hihnassa täytyy raahautua kuin henkensä heittämäisillään? Ei se siis huonosta kunnosta ainakaan voi johtua. Tyyne ja Lucy tietävät, mutteivät taida kertoa..

      Poista