Lumisia leikkejä

Koirakoulu jatkui tänään. Tai se toinen, lähellä oleva koirakoulu alkoi myös tällä viikolla, mutta tämä oli se, jonne ajetaan autolla. Vihdoinkin jotain äksöniä tähän pakkasen hyytämään tammikuuhun! Arvasin heti, että jotain hauskaa tapahtuu, kun Parempi Mestari otti vain minut mukaansa. 

Jouduin esiintymään Lucy-neidin pinkissä takissa, kun minun takkini oli jäänyt jälkitoimitukseen. Lieköhän edes ehtii täksi talveksi... No minun miehisyyteni ei yhdestä pinkistä takista saa kolaustakaan.

Aluksi en ihan ehkä muistanut, että tuttujahan tässä ollaan ja haukuin vähän. Ihmisille ja koirille. Paikalle tuli myös muutamia mäyräkoirarouvia ja Paremman Mestarin mieltä huojensi hiukan havainto, että myös nämä rouvat pistelivät menemään vouvotuksen jos toisenkin. 
    Koulussa kierrettiin taas ympyrää, pujoteltiin toisten koirien välistä ja ohitettiin toisia. Pöppyrälunta oli kentällä jonkin verran, joten seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa tällä kertaa. Paremmalla Mestarilla oli pipokin silmillä aina, kun hän palkitsi minua, joten vähän sinne päin kouhotettiin näin joululoman jäljiltä. Ohitukset tosin menivät jo ihan hyvin, kun aloin olla sen verran kylmissäni, etten jaksanut kauheasti toisista enää kiinnostua. Niin ja jos vähän voi kehaista, niin luokse tulo on minulla aika vahva. Parempi Mestari meni jonkin seinämän taakse piiloon ja kun pääsin kouluohjaajan käsistä, niin ryntäsin suoraan hänen syliinsä.

Kylmä karisi hyvin nopeasti, kun päästiin jäälle temmeltämään koulun jälkeen. Leikkimisestä ei ihan voi puhua, kun pelkkä eteenpäin hyppely kävi aika kovasta työstä, koska kuten voitte huomata, hanki oli minun näkökulmastani melko syvä.

Höh... Se kiva pörröinen tyttö ei jäänyt kuviin ollenkaan. Laitteesta loppui virta tämän kuvan jälkeen, joten jäällä kuvailu jäi lyhyeksi. Tässä kuitenkin minä ja kaksi bordercollie-poikaa.

Niin ja ettei nyt jää epäselväksi, niin tämä uusi kaunis takki on siis oikeasti MINUN.

Minäkin jouduin jo iltaruuan jälkeen myöntymään, että ehkä Emäntä ja Cesar Millan ovat sittenkin oikeassa: jopa niinkin herkkäsieluinen mäyräkoira kuin minä tarvitsee kuitenkin liikuntaa pakkasesta huolimatta. Kolmen päivän sisällä makailun jälkeen lähdin mielelläni pienelle iltakävelylle, vaikka pakkasta olikin -23 astetta. Ehkä tassutkin olivat vähän tottuneet kylmään, koska aristelin vain kerran toista takajalkaa. Loppumatkasta laitettiin Mustan alamaisen kanssa jopa vähän leikiksi.