Viikonloppureissu

Olipa kiva viikonloppu! Tapahtui uusia ja jännittäviä asioita.
Ensinnäkin minä aloitin perjantaina uuden harrastuksen: rally-tokon! Vähän ensin jännitti, että millaistahan rallia se on ja saanko oman auton, jossa on tarroja, mutta ilmeisesti minusta ei tulekaan koiramaailman Jari-Matti Latvalaa, vaan rally-tokoa tehdäänkin jalan. No ehkä parempi niin.
    Ensimmäisiksi harjoituksiksi meni todella hyvin. Kouluttajakin kehui ja Emäntä oli tyytyväinen. No minä nyt olen luonnonlahjakkuus, mitä tulee kävellessä juustopalojen syömiseen. Jotain makaamisjuttuja ja paikallaan istumisia en ihan tehnyt ohjekirjan mukaan, mutta muuten hyvin. Toivottavasti pääsen taas ensi viikolla sinne halliin syömään jotain pikkuherkkuja!

Toinen uusi, jännä asia oli talviverkoilla käyminen. Ninni ja Roosa-täti olivat kuulemma käyneet siellä jo ennenkin, mutta meille Emännän kanssa tämä kalastusmuoto oli uusi.

Tästä avannon viereltä me otettiin vähän kaikki kalan tuoksua turkkeihimme.

Tuolta avannosta Roosan ja Ninnin isäntä veti verkot esille. Tällä kertaa ei valitettavasti tullut saalista.

Me Ninnin kanssa keskityttiin lähinnä painimaan. Koko viikonloppu.

Niin sinulla oli tainnut jäädä Ninnistä aika lämpimät muistot joululta. Kesti kaksi päivää tolkuttaa sinulle, että Ninnin juoksuaika oli ohi.

Jäällä oleilun lisäksi lauantaina tehtiin vielä kävelylenkkikin. Muuten lenkillä oli mukavaa, mutta alkumatkasta tykytti sydän emännilläkin, kun täytyi ohittaa yksi talo, jossa kolme vihaista koiraa oli ulkona tarhassa. Harmittaa, että kaikki ihmiset eivät osaa tehdä koirilleen tarhoja, joissa koirat pysyisivät oman ja muiden turvallisuuden vuoksi. Nuo koirat ovat karanneet pihastaan monta kertaa ja viime syksynä ne repivät Roosa-tätiä kaksi kertaa niin pahasti, että Roosa-täti joutui kummallakin kerralla eläinlääkäriin tikattavaksi. Tällä kertaa tarha piti ja pääsimme kaikki ehjin nahoin ohi.

Metsässä nähtiin mm. hirven jäljet ja sitten oli tällainen tuoksuva kohta, jossa kierimme Roosa-tädin kanssa vuorotellen:

Mitä sinä kannat Roni suussasi?

Odottakaa minua! Minä sain siitä hirvestä palasen irti!

 Vauhdikkaan päivän jälkeen oli mukava käydä saunassa ja huilata loppuilta. Niin kuin talossa ei neljää koiraa olisi ollutkaan!

Sunnuntaina käytiin myös kaikki yhdessä päiväkävelyllä. Ennen sitä Emäntä heitteli minulle vähän frisbeetä. Ninnin pahalainen innostui siitä myös. Sain rämpiä pettävässä hangessa tosissani, että ehdin frisbeelle ensin ja sitten vielä jouduin vetämään lelua kilvan Ninnin kanssa ja lopulta pakenemaan hänen karvaisen peffansa alta, että pääsin takaisin Emännän luo. "Pikku" Ninni kun painaa jo enemmän kuin minä!

Ja sitten me päästiin Ninnin kanssa sunnuntaina koirakouluun emäntien kanssa. Minä olin ehkä vähän pyörällä päästäni, kun yhtäkkiä hyppäsin autosta ulos keskelle ainakin kahdeksaa koiraa, joista suurin osa oli minulle outoja ja uusia. Aluksi meni aika kauan, että suostuin ylipäätään olemaan rauhallisesti aloillani, mutta kyllä se sitten joten kuten meni. Lopulta huomasin, että oli siellä oikeastaan monta tuttuakin.

Ennen kotiin lähtöä Emäntä innostui leikkimään Roosan ja Ninnin emännän järjestelmäkameralla.

Lucy 3 v.

Roni 1 v. ja 5 kk

Ninni 8 kk

Roosa-tädistä tämmöiset kuvaussessiot ovat vähän turhaa liirumlaarumia ja hän ei suostunut istumaan paikallaan niin kauaa, että hänestä olisi saanut kuvan. Ainakaan edestä päin. Tässä paras osuma jäältä (kännykällä):

Roosa 7 v.

Kamera näytti tulleen meille lainaan, että meillä näitä kuvaussessioita lienee edessä vielä useampia...