Vuoden vaihde

Voi jehna! Joku oli jättänyt koirapuiston lelulaatikkoon frisbeen! Parasta hupia ikinä! En ollut saanut juosta frisbeen perässä sitten viime kesän. Olin aivan liekeissä ja Lucy-neitikin innostui juoksemaan. Näin riemullisesti siis päättyi meidän vanha vuosi.

Päivällä oli aika paljon muitakin koiria lenkillä. Emäntä tuumasi, että muutkin ovat varautuneet iltaa varten ulkoiluttamalla koiransa hyvissä ajoin. Ei ihan vielä tiedetty, että varautunut mitä varten, mutta oli mukavaa nähdä tuttujakin lenkillä.

Niin iltaruuan jälkeen ulkona oli jo vähemmän meikäläisiä liikkeellä, mutta sen sijaan outoa pauketta kuului sieltä ja täältä.

Emäntä kiristi vähän meidän kaulapantoja, ettei päästäisi sujahtamaan niistä läpi ja sitten vielä heijastinliivit päälle, että jos kuitenkin sujahdetaan, niin meidät näkee helpommin, mutta turhaa oli huolensa. Ihan yhtä suloisesti tepsuteltiin pikku lenkillä kuin aina muulloinkin.

Näin rauhallisesti sujui uudenvuodenaatto Emännän sylissä.

No minä saatoin haukahtaa aluksi muutamalle paukahdukselle, mutta keskityin sitten leikkimään bulldoggipehmolelullani. Iltapissoilla Emäntä käytti meidät varuilta yksittäin, vaikka olikin jo aika selvää, ettei meitä pelota. Joku ampui talomme pihalla ilotulitteita, mutta minä vain katsoin raketteja ja jatkoin merkkailua. Sen sijaan eräs otsalamppuinen ohikulkija oli vähän epäilyttävä, ja kerroin sille, että se ohittaa juuri muuten MINUN pihaani.

Minäkään en huomannut uudenvuodenyössä muuta erikoista kuin sen, että pissaamisesta sai taas pitkästä aikaa herkkuja!

Tämän vuoden ensimmäinen päivä käytettiin parhaalla mahdollisella tavalla eli käytiin kiertämässä 10 kilometrin metsälenkki. Lumettomuudesta on se hyöty, että metsässä on helppo kulkea.

Kaikkialla, missä se oli mahdollista, minä tutustuin elementtiin jää. Se on hassua. Vähän niin kuin vettä, mutta kovaa ja liukasta. Joissain paikoissa jää ratisee, joissain paikoissa pettää alta ja jossain kestää.

Näillä paikoin minä kerran jäljestin omaksi riemukseni ja Emännän ikuiseksi kammoksi karhua. Emäntä luulee, ettei karhulla ole parempaa tekemistä kuin kulkea tätä polkua edestakaisin ja hän pelkää, että törmäämme siihen. Sen yhdenkin kerran se karhu oli jo mennyt menojaan ja vain jäljet jääneet kosteaan maahan.

Tästä lätäköstä löytyi vielä juomavettä.

Muuten uudenvuodenpäivä on mennyt rauhallisesti köllötellessä.

Niin paitsi olihan se tapaus "Kinkkuhyrrä"!

No kannattaako siitä nyt niin isoa meteliä enää pitää.

Lucy-neiti varasti ruokaa pöydältä! Minä näin!

Mestari oli nukahtanut. Parempaa Mestaria ei näyttänyt kiinnostavan, kun hän vain laitteli kynttilöitä parvekkeelle, niin minä ajattelin laittaa sen kinkkuhyrrän parempaa talteen pöydän reunalta kuivumasta. Eli vatsaani. Ei luulisi, että tässäkään taloudessa jokaista suupalaa tarvitsee laskea. Eikä minun vatsani edes tule kipeäksi tuollaisista, niin kuin Mustalla alamaisella saattaisi tulla. Ja minusta ne olivat tuoksuneet niin hyviltä jo eilisillasta asti.
    No se oli sitten väärin ja sanomistahan siitä tuli, mutta onneksi ihmiset leppyvät nopeasti. Nyt jo makaan tässä sohvalla Mestarin sylissä ja Parempi Mestari kutittelee vatsaani.