Sivut

maanantai 11. tammikuuta 2016

Lelulaatikon uumenissa

Tänään voitaisiin esitellä meidän leluja! Vaikka "juuri koskaan" ei osteta uusia leluja, eivätkä Mestarit varsinkaan osta niitä, niin jotenkin vain on kertynyt jo melko suuri omenalaatikollinen erilaisia koiranleluja tähänkin talouteen.

Niin ja eihän kaikki edes ole koko ajan esillä leikeissä. Voisi sanoa, että parhaat lelut on aina piilossa.

Tässä ensin peruslelustoa:


Takarivi: Raivo, Rapu, Ankka, Vinku ja Possu II
Edessä: Pallo, Pinkki x2 ja Donitsi

Joutsen, Rotta, Näätä, Hanhi, Röhröh, Kirahvi, Apina, Kana ja Reino
 Arkipäiväisiin leikkihetkiin on tarjolla erilaisia kumisia ja pehmeitä vinkuvia (ja vähemmän vinkuvia) leluja. Kaikilla leluilla on nimi, koska kun olin pentu, Emäntä luki jutun amerikkalaisesta bordercollie Chaserista, joka osasi nimeltä 1022 esinettä. Harjoittelu on vähän lopahtanut, mutta parhaimmillaan muistin miten kuten noin kymmenen lelun nimet. Tein kyllä aika paljon virheitä, kun en ihan jaksanut keskittyä, mutta nykyisinkin muutamalla toistolla osaan kyllä erottaa lempileluni muiden joukosta.

Kyllä minäkin ainakin Ravun tunnistan! Se oli ensimmäinen Mestareilta saamani lelu. Säikähdin tosin sitä ensin ja pelkäsin jonkun aikaa, mutta nyt kantelen sitä mielelläni suussa ja käyn hakemassa, kun sitä heitetään tai piilotetaan minulle. Hanhi ja Possu II ovat myös kivoja leluja. Niissä on varmaan uutuuden viehätystä, koska ne on saatu vasta joululahjaksi.

Minä pidän Kirahvista. Olen saanut sen palkinnoksi yksistä mätsäreistä (joissa jäin luokkani viimeiseksi, mutta osallistujia oli niin vähän, että kaikki palkittiin) ja se on arvokkain aarteeni. Yleensä kun leikitään lelujen piilotusta, Parempi Mestari piilottaa minulle Kirahvin ja Mustalle alamaiselle Ravun.

Ja sitten on tietenkin...
...DONITSI!
Joululahjalelu, josta en vieläkään ole päässyt selvyyteen, onko se oikeasti syötävää vai ei! Yritän aina tarmokkaasti saada siitä palan irti.
Minustakin se on kaikkein herkullisin lelu! Sillä vain saa leikkiä niin harvoin. Sen täytyy kuulemma pysyä kiinnostavana, koska sillä on tarkoitus piipauttaa ryhtini kuntoon koiranäyttelyissä, mutta nähtäväksi jää. Kun on vaikka hallillinen haukkua ja tuhat koiraa ympärillä, niin siinä voi Donitsin (kuten Emännänkin) piipitys jäädä toiselle sijalle.




 Näillä leluilla harjoitellaan kuljettamista, ottamista, antamista ja hakemista. Naru ja Köysi ovat aina tarjolla, mutta Patukka kaivetaan esille harvemmin. Yleensä silloin kun lähdetään rannalle, koska Patukka on myös vesilelu.

Minä käyn hakemassa sitä vedestä. Tai melkein aina käyn hakemassa... Siinä on yleensä naru kiinni, koska joskus myös en hae. Patukassa oli joskus kiinni lokin siipi, että se olisi kiinnostavampi ja olihan se. Niin kiinnostava, että yhdellä rantareissulla revin sen palasiksi sulka kerrallaan. Paremman Mestarin mielestä en olisi muka kovinkaan hyödyllinen noutaja. Jos hän ampuisi vesilinnun kahden metrin päähän rantaveteen, niin hän osaisi kuulemma noutaa sen itsekin. Kauempaa minä en suostu mitään hakemaan. Väite on kuitenkin täysin hypoteettinen, koska en usko, että hän alunperinkään osaisi ampua lintua!

Sitten siirrytään leluihin, jotka todella saavat kierrokset nousemaan!




Aktivointilelut ja älypelit! Voi ihanuudet! Näiden kanssa sadepäivä muuttuu auringonpaisteeksi ja pakkanen helteeksi!

Ylemmästä kuvasta Pullo on ehdoton suosikkini! Varmaan arvaattekin... Siihen mahtuu eniten herkkuja!

Parempi Mestari hankki tuon oranssin Kongin, koska oli kuullut niitä mainostettavan kestäviksi leluiksi. Sitten hän kerran käänsi selkänsä, kun olin leikkimässä sen kanssa ja epähuomiossa purin sen reunasta muutaman palasen irti. Jos jotain lelua kutsutaan kestäväksi, olen aina valmis ottamaan haasteen vastaan!

Älypelejä pelataankin aina Paremman Mestarin kanssa, ettei innostus ja turhautumus purkautuisi viattomiin pelinappuloihin. (Ehkä joitain on silti ehditty hiukan kaluta...) Näistä kaikki muut ovat helppoja paitsi takana vasemmalla oleva peli. Sen oikea ratkaisutapa on edelleen mysteeri jopa minulle.

Sitten vielä joitain muita leluja:


Bulldoggi on meidän lauman kolmas koira. Kuinka monta kertaa Mestarit ovatkaan tallanneet sen päälle yöllä pimeässä ja pelästyneet talloneensa jomman kumman meistä hengiltä! Bulldoggi ei vastustele eikä älähdä. Se on täydellinen painikaveri! (Ja ennen Mustaa alamaista hänellä oli myös kasvot ja oikea pää...)

Maaliskuu 2013: Bulldoggi ja Lucy

Minä rakastan Bulldoggia!

Minä sain Roosa-tädin emännältä pienenä lahjaksi Possun. Se helisi ja oli hauska hampaissa.
Kaksi vuotta ja yksi Roni myöhemmin Possu oli tullut tiensä päähän.


Mutta katsokaapa tätä! Ihkaoma frisbee saapui tänään postissa!! Tästä tulee hauskaa!


Ja sitten frisbee meni kaapin päälle. Eli taas yksi lelu, jolla leikkimistä pitää odottaa. Mutta se on sen arvoista!

2 kommenttia:

  1. Ihan mahottomasti teellä nuita leluja! Minun suosikit oes ehottomasti possut ja tuo pultokki :)Mukava se kyllä on ku on valinnavvarroo minkä ottaa millonnii. Ee tarvihe aena samojen kansa nahista.Pittää kyllä sannoo äetille että nyt tarvihtoo minunnii lelukoppa päevitystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun verran ollaan saatu leluja lahjaksi, kun kummallekin on tuotu leluja, kun tutut on ensimmäisen kerran tullut meitä tapaamaan ja sitten tietysti jouluisin. Ennen Ronin tuloa lelut myös harvoin menivät rikki. Rikkinäisiäkin Emäntä kursii kasaan tiettyyn pisteeseen asti, mutta joitakin leluja on täytynyt jo heittää poiskin. Ja sitten voi taas hankkia uusia tilalle... :)

      Poista