Pyhäpäivän puuhia

Talvi taitaa nyt sitten olla täällä. Eilen aamulla oli jopa 15 astetta pakkasta ja yhtäkkiä löytyi vaatetta meidänkin garderobista.

Tammikuu 2016

Joulukuu 2014

Pahuksen takki oli vain kutistunut kaapissa. Viime talvena se oli ihan sopiva, mutta nyt vain puoleen selkään. Jotenkin vain otaksun, että "shoppailu" ei ole mitään sellaista, josta suuresti tulisin nauttimaan. Ehkä Lucy-neiti voisi lähteä kauppaan mallinukeksi? Tai voi olla, että tarvittaisiin kunnon takit kummatkin. Että jos täällä sitten jonkun viikon sattuu olemaan pakkasta, niin olisi lämpimät vaatteet.

Muuten eilinen olikin sitten taas lähinnä autopäivä. Käytiin tapaamassa vanhoja ihmisiä. He ovat oikein mukavia. Sain ainakin kinkkua, pullaa, kakkua, pekonia... Karkkiakin olisi saatu, mutta sitten Mestarit kielsivät enää tarjoilemasta meille. Että jäi vähän arvoitukseksi, mitä se "karkki" on.

Tänään lenkkeiltiin myöskin talvisäässää. Tein sellaisen huomion, että kun nuuskii lajitovereiden jättämiä merkkejä liikennemerkeistä tai lyhtypylväistä, niin kirsu saattaa jäädä kiinni tolppaan! Lähtihän se sitten ihan helposti irti, mutta oudolta tuntuu, kun nenänappula tarttuu kiinni. Kolmesti peräkkäin.

Minullekin kävi kerran pentuna noin. Jäin alaoven metallilevyyn kiinni nenänpäästäni. Mestari nykäisi minut kuitenkin saman tien irti, eikä onneksi lähtenyt nenusta palasta.

Eräs ikävä puoli on talvilenkkeilyssä: tassuihin tarttuva lumi! Aika pitkälle sietää kipitellä menemään pienet jääpalat varpaissaan, mutta lopulta ne kasvavat niin isoiksi, että täytyy ontua. Parempi Mestari auttaa kyllä niiden irrottamisessa, mutta useamman kerran täytyy pysähtyä mokoman takia. Vaikka pysähdelläänhän tuota monen muunkin takia: muiden merkit, jäljet, ojarummut...

Melkoinen lumituisku alkoi juuri, kun päästiin sisälle. 

Tänä iltana harrasteltiin pitkästä aikaa eteisessä sellaista juttua kuin pallopaimennus. Ei olla millään kurssilla käyty, mutta Parempi Mestari oli siitä netistä lukenut ja niillä neuvoilla ollaan harjoiteltu. Me mäyräkoirathan varsinaisia paimenkoiria ollaankin! Mutta tämä laji sopii kuulemma rodulle kuin rodulle. Ja mikäs siinä.

Paremman Mestarin kanssa puuhastelu: hauskaa

pallot: hauskaa

herkut: superhauskaa!

Näin alkajaisiksi on kolme vaihetta: 1. Pitää istua Paremman Mestarin vieressä. 2. Pitää kiertää pallon taakse istumaan. 3. Täytyy kuljettaa pallo Paremman Mestarin jalkoihin. Välimatka on noin puoli metriä. Kuulostaa teoriassa helpolta, mutta pallo on arvaamaton. Jos ei olekaan osannut mennä ihan oikeaan kohtaan istumaan pallon taakse, niin pallo voikin vieriä sivuun ja sitten on kova ihmettely siinä, kuinka saa sen Paremman Mestarin luokse. Tekemisen riemu on kuitenkin suunnaton!