tiistai 8. joulukuuta 2015

Valoa tunnelin päässä

Oho! Yhtäkkiä ei ollukaan märkää ja kurjaa! Emännällä oli lyhyempi työpäivä, niin päästiin kerrankin valoisan aikaan lenkille. Ja pitkälle lenkille. Minäkin lähdin omaksi yllätyksekseni oikein mielelläni. Tarkoitus oli kai saada vangittua hetki auringonvaloa kuviin, mutta valitettavasti lenkkipolkumme kulki siellä, missä aurinko ei paista.

Jo oli aikakin! Parin sisällä köllötellyn päivän jälkeen oli ihana vihdoinkin panna kunnolla töppöstä toisen eteen. Myllättiin niin, että turkki pöllysi.



Ja koska oli myös hieman pakkasta, kaikenlaiset lätäköt ja lammikot olivat jäätyneet. Emännän mielestä kuvauksellisesti.


Roni!

Mitä? Minulla oli jano?
    Minä olen muuten keksinyt nerokkaan tavan saada Lucy-neidiltä minkä tahansa esineen tai asian, joka hänellä on. Menen hänen viereensä, katson johonkin suuntaan ja haukahdan terävästi kuin varoittaakseni jostain havaitsemastani vaarasta. Lucy-neiti nostaa päänsä huolestuneena ja sitten minä vain nappaan sen, mikä hänellä oli. Toimii joka kerta!


Sinulla on keppi ja minä haluan sen!
Minä olen muutenkin tehnyt jotain oikein elämässäni, koska saan nykyisin huippuhyvää ruokaa! Ei enää mitään veteen liotettuja nappuloita, vaan oikeaa keitettyä riisiä ja koiranmakkaraa. Minä olen varmaan sittenkin meistä se parempi mäyräkoira.

Pöhkö. Ei se siitä johdu. Tietenkin minä olen parempi mäyräkoira. Emäntä yrittää vain epätoivoisesti löytää jonkun ruokavalion, jolloin sinun herkkä suolesi ei joutuisi ripuloimaan koko ajan. Erikoiskohtelusi loppuu heti, kun löytyy joku nappula, joka imeytyy sinuun paremmin.

Toivottavasti siinä kestää kauan. Minä todella rakastan uutta ruokaani. En meinannut tänään koirakoulussa malttaa keskittyä ollenkaan, kun ajattelin vain, että ihana ruoka odottaa minua kotona.


4 kommenttia:

  1. Vitsi, ku te ootte hassuja höpsyköitä, ihan niiku mekin. :)

    VastaaPoista
  2. Ilahduttavinta toisten mäyräkoirien blogien lukemisessa on ollut huomata, että muuallakin on samanlaisia hupsuja koiria, joiden emännät ja isännät kohtaavat päivittäin samoja haasteita ja tilanteita yrittäessään parhaiten palvella ja miellyttää meitä rakkaita mäykkyjään!

    VastaaPoista
  3. Olette te aika pari. Mulla ei ole koirakaveria kotona, niin koetan aina lenkillä löytää jonkun, jonka seuraan voisin lyöttäytyä. Toiset ei aina vaan tykkää siitä, mitä mä en taas ymmärrä. Toisinaan löytyy kivoja seuralaisia, jonka kanssa voidaan askeltaa samaa matkaa.
    Mä en syö nykyisin mitään nappuloita (en tykkää) ja koiranmakkarakin jäi viime kerralla kuppiin. Parasta mun mielestä on tavallinen lenkkimakkara ja nyt viimeaikoina on kovasti tullut peuran lihaa ja luita, kun Jäbä sai kaverilta peuran vasan. Se mitä ei leikkuussa kelpuuta itselle, tulee minulle. YES! t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Olet kyllä melkonen onnenpoika, jos sinulla on noin hyvät sapuskat! Meidänkin lemppari on lenkkimakkara, mutta se on hyvin harvinaista herkkua. Sellasta ruokaa ei oo kyllä vielä tullu vastaan, josta me ei ois tykätty... Tai no joskus salaatinlehdet on jääny syömättä.

      Poista