sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Viikonloppureissu

Olipa kiva viikonloppu! Tapahtui uusia ja jännittäviä asioita.
Ensinnäkin minä aloitin perjantaina uuden harrastuksen: rally-tokon! Vähän ensin jännitti, että millaistahan rallia se on ja saanko oman auton, jossa on tarroja, mutta ilmeisesti minusta ei tulekaan koiramaailman Jari-Matti Latvalaa, vaan rally-tokoa tehdäänkin jalan. No ehkä parempi niin.
    Ensimmäisiksi harjoituksiksi meni todella hyvin. Kouluttajakin kehui ja Emäntä oli tyytyväinen. No minä nyt olen luonnonlahjakkuus, mitä tulee kävellessä juustopalojen syömiseen. Jotain makaamisjuttuja ja paikallaan istumisia en ihan tehnyt ohjekirjan mukaan, mutta muuten hyvin. Toivottavasti pääsen taas ensi viikolla sinne halliin syömään jotain pikkuherkkuja!

Toinen uusi, jännä asia oli talviverkoilla käyminen. Ninni ja Roosa-täti olivat kuulemma käyneet siellä jo ennenkin, mutta meille Emännän kanssa tämä kalastusmuoto oli uusi.


Tästä avannon viereltä me otettiin vähän kaikki kalan tuoksua turkkeihimme.


Tuolta avannosta Roosan ja Ninnin isäntä veti verkot esille. Tällä kertaa ei valitettavasti tullut saalista.

Me Ninnin kanssa keskityttiin lähinnä painimaan. Koko viikonloppu.
Niin sinulla oli tainnut jäädä Ninnistä aika lämpimät muistot joululta. Kesti kaksi päivää tolkuttaa sinulle, että Ninnin juoksuaika oli ohi.

Jäällä oleilun lisäksi lauantaina tehtiin vielä kävelylenkkikin. Muuten lenkillä oli mukavaa, mutta alkumatkasta tykytti sydän emännilläkin, kun täytyi ohittaa yksi talo, jossa kolme vihaista koiraa oli ulkona tarhassa. Harmittaa, että kaikki ihmiset eivät osaa tehdä koirilleen tarhoja, joissa koirat pysyisivät oman ja muiden turvallisuuden vuoksi. Nuo koirat ovat karanneet pihastaan monta kertaa ja viime syksynä ne repivät Roosa-tätiä kaksi kertaa niin pahasti, että Roosa-täti joutui kummallakin kerralla eläinlääkäriin tikattavaksi. Tällä kertaa tarha piti ja pääsimme kaikki ehjin nahoin ohi.

Metsässä nähtiin mm. hirven jäljet ja sitten oli tällainen tuoksuva kohta, jossa kierimme Roosa-tädin kanssa vuorotellen:



Mitä sinä kannat Roni suussasi?

Odottakaa minua! Minä sain siitä hirvestä palasen irti!
 Vauhdikkaan päivän jälkeen oli mukava käydä saunassa ja huilata loppuilta. Niin kuin talossa ei neljää koiraa olisi ollutkaan!

Sunnuntaina käytiin myös kaikki yhdessä päiväkävelyllä. Ennen sitä Emäntä heitteli minulle vähän frisbeetä. Ninnin pahalainen innostui siitä myös. Sain rämpiä pettävässä hangessa tosissani, että ehdin frisbeelle ensin ja sitten vielä jouduin vetämään lelua kilvan Ninnin kanssa ja lopulta pakenemaan hänen karvaisen peffansa alta, että pääsin takaisin Emännän luo. "Pikku" Ninni kun painaa jo enemmän kuin minä!



Ja sitten me päästiin Ninnin kanssa sunnuntaina koirakouluun emäntien kanssa. Minä olin ehkä vähän pyörällä päästäni, kun yhtäkkiä hyppäsin autosta ulos keskelle ainakin kahdeksaa koiraa, joista suurin osa oli minulle outoja ja uusia. Aluksi meni aika kauan, että suostuin ylipäätään olemaan rauhallisesti aloillani, mutta kyllä se sitten joten kuten meni. Lopulta huomasin, että oli siellä oikeastaan monta tuttuakin.

Ennen kotiin lähtöä Emäntä innostui leikkimään Roosan ja Ninnin emännän järjestelmäkameralla.

Lucy 3 v.

Roni 1 v. ja 5 kk

Ninni 8 kk

Roosa-tädistä tämmöiset kuvaussessiot ovat vähän turhaa liirumlaarumia ja hän ei suostunut istumaan paikallaan niin kauaa, että hänestä olisi saanut kuvan. Ainakaan edestä päin. Tässä paras osuma jäältä (kännykällä):

Roosa 7 v.
Kamera näytti tulleen meille lainaan, että meillä näitä kuvaussessioita lienee edessä vielä useampia...

8 kommenttia:

  1. Mahtava viikonloppu! Kunnolla ulkoilua ja erilaisia herkkuja. Tuo kuulosti kyllä tosi hyvältä. Meikä pääsi molempina päivinä myös pitkälle lenkille. Se tarkoittaa yli tuntia kerralla. Kivaa oli ja keli hyvä. Sitten oli mukava äipän katsella tallenteita ja löhöillä lenkkien jälkeen. t. Eka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä säällä koirankin tassu nousee kepeämmin. :)

      Poista
  2. Hitaamaa ihan hirvittää toi teijän meno ja vauhti ja tokot ja muut. On teillä ollu lystiä! Mut hei, tommoset hirviökoirat pitäis pitää TOSI vankassa aitauksessa. Kai niitten koirien omistajat makso lääkärikulut?

    Ilosta menoo, karvakamut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä ne taisi sentään olla sen verran reiluja, että korvasivat. Vielä enemmän ikävää tuo on ollut siksi, kun Roosa-tädillä on ollut toisessa etutassussaan avohaava kesäkuusta asti, kun auton alle jäänyt tassu ei oikein ole kolmessa vuodessa parantunut kunnolla, että hänellä varmasti kipuja ja antibioottikuureja on ollut ihan riittämiin jo muutenkin. Ihme, että hän vain aina yhtä iloisena porskuttelee menemään. Mäyräkoirasta ei varmaan jäisi paljoa jäljelle, jos pyreneittenmastiffi pääsisi pyöräyttämään muutaman kerran, kuten Roosa-tädille kävi.

      Kyllä mekin kuitenkin paljon ehditään nukkumaan ja lepäilemään, vaikka käydäänkin välillä harrastuksissa. :)

      Poista
  3. No eepä tuosta voe ennee viikolloppu parantuva! Mahtavata männöö:)Kyllä kaveriin kansa on mukavata. Jottii immeeset eevuan koerija tarvihtis. Niinku nuihennii häkkikoeriin omistajat.Ku eevät kerta ossoo niitä kunnolla pittee.Voe Roosa-tätj parka ku on jootunna hampaesiin.Murr niille äkästen koeriin omistajille tiältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roosa-tädin ja Ninnin luona on aina mukavaa. Ollaan niin tuttuja, että ollaan oikeastaan yhtä laumaa, kun sinne päästään. Kerjätään rivissä keittiönpöydän päässä ja jääkaapilla, jos joku erehtyy sen ovea longottamaan. Koko iso takapiha on aidattu, joten siellä voivat koirat telmiä rauhassa. Tai ne koirat, jotka haluavat telmiä. Lucy-neiti yleensä kurkistaa takaoven ikkunasta hyvin pian päästäkseen takaisin sisälle. ;)

      Poista
  4. Hurja meno teillä ja aika skarppina saaliin tarkkailija avannon reunalla, en haluis olla kala tossa vaiheessa :)

    VastaaPoista